Siirry pääsisältöön

Henkilökohtaisia paljastuksia kirjahyllyn kertomina

Norkulle kiitos kysymyshaasteesta. Tämä olikin niin mielenkiintoinen haaste, että vastaaminenkin on pitkittynyt, kun olen tutkaillut kirjahyllyjä ja yrittänyt löytää mahdollisimman osuvan vastauksen. Se taas on tarkoittanut, että on on pitänyt miettiä, haluanko vastata niin, että vastaukset kuvaavat itseäni vai haluanko vastata sellaisten teosten nimillä, jotka ovat olleet itselleni erityisen tärkeitä lukukokemuksia. Entä pitäisikö ottaa huomioon myös teoksen tematiikan sopivuus omaan elämään ja elämänkokemuksiin. Lopulliset vastaukset ovat tasapainoilua em. vaihtoehtojen välillä. Seuraaviksi vastaajiksi haastan: Katjan, Erjan ja Hannan


1. Oletko mies vai nainen? A white woman on a green bicycle

2. Kuvaile itseäsi. Nimeni on Isbjörg. Olen leijona


3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Tales of mystery and imagination

4. Kuinka voit? 
In search of our mothers' garden

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Buddha of suburbia

6. Mihin haluaisit matkustaa? The New York trilogy

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Ronja Ryövärintytär

8. Mikä on lempivärisi? Laulu tulipunaisesta kukasta

 9. Millainen sää on nyt? Det kalla landet


10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? I de lange nætter 

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?  A tale for the time being

12. Millainen on parisuhteesi? Mig äger ingen

13. Mitä pelkäät? People of forever are not afraid


14. Päivän mietelause. Everything good will come


15. Minkä neuvon haluaisit antaa?  Älä käy yöhön yksin


16. Miten haluaisit kuolla? Lempeä kuolema

Kommentit

  1. Kiitos haasteesta. Näitä on mukava miettiä, vastaan varmasti jo tulevalla viikolla.

    Ronja Ryövärintytär parhaana ystävänä on varmasti ihan huippu ja neuvo, jonka haluat antaa on hyvä - samalla kertaa järkevä ja runollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että otat haasteen vastaan. Odotan vastauksiasi jännityksellä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä