lauantai 28. huhtikuuta 2018

UUSI SARJA: Lävistyksiä

Päätin viimein minäkin armahtaa itseni pitkien postausten kirjoittamiselta ja aloittaa sarjan nimeltä Lävistyksiä, johon kerään lyhyempiä välähdyksiä lukemistani kirjoista. Osin tämä projekti sai alkunsa siitä, että löysin äänikirjojen maailman. Lukiessani olen tottunut tekemään muistiinpanoja, mutta äänikirjoja kuunnellessa en niin tee, jolloin kirjasta kirjoittamisen lähtökohdat ovat väkisinkin puutteellisemmat kuin mitä ne ovat, jos minulla on bloggausta kirjoittaessani muistiinpanot käytettävissä.

Osin kyse on myös käytännön asioista, sillä postausten kirjoittaminen vie usein lopputulokseen nähden tolkuttomasti aikaa ja joka tapauksessa syö aikaa lukemiselta. Se, että kirjoitan kirjasta vain lyhyesti ei suoraan korreloi sen kanssa, pidänkö teosta ns. hyvänä vai en. Lävistykset ovat nopeita pistoja, joissa nostan kirjasta esiin jonkun/joitakin kiinnostavia puolia, eikä niiden ole tarkoituskaan olla sen enempää.




Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Wsoy) -äänikirja 
Lukija: Krista Putkonen-Örn

Honeymanin romaani on yksi tämän vuoden Women's Prize for Fiction -kilpailun ehdokaslistalle päässeistä romaaneista ja sen vuoksi minulle lähtökohtaisesti ehdottoman kiinnostava teos. Update: Tätä postausta draft-laatikossa hautoessani tosin kävi jo ilmi, että Eleanor ei päässyt edellä mainitun kilpailun lyhytlistalle.

Teoksen päähenkilö, kolmekymppinen Eleanor on virkistävän erilainen tapaus. Hän on ammatiltaan reskontranhoitaja graafisessa suunnittelutoimistossa, yksinäinen ja äärimmäisen säännölliset elämäntavat omaava. Niinpä hän mm. ostaa aina viikonlopuksi pullon viiniä ja kaksi pulloa vodkaa sillä tarkoituksella, että sopiva humalatila pysyy yllä koko viikonlopun ajan.

Eleanor suojelee itseään arvostelemalla kärkkäästi muita ihmisiä. Henkilönä hän ei ole erityisen rakastettava, mutta sen sijaan hän on enimmäkseen riemukkaasti patriarkaatin Katseen ulottumattomissa. Romaanin ongelma on, että tarina vaatii, että Eleanorin pitää ihmisenä kehittyä. Ongelma tämä on siksi, että ns. kehittymätön Eleanor on paljon mielenkiintoisempi kuin hänen kehittyneempi versionsa.

Lävistys: Kymmenesosa valtakuntaa on jokaisen ihmisen mahdollista saavuttaa.


Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava) -äänikirja
Lukija: Leena Pöysti

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on mainiota chick littiä. Paikoin se kuitenkin tunkeutuu ulos tästä kategoriasta tavalla, jonka tähden halusin ottaa sen vakavammin kuin pelkästään viihteellisenä kirjallisuutena. Syntyi tilanne, että en oikein tiennyt, mihin lajiin tämä kirja kuuluu ja sen vuoksi tilanne on vähän sama kuin selostaisin koripallo-ottelua lentopallon sääntökirjana tukeutumalla.

Päähenkilö Iiris on henkilönä epäuskottava, sillä psykologina hänen luulisi ymmärtävän omaa käytöstään hiema paremmin. Joo, suutarin lapsilla ja niin edelleen, mutta silti. Tosin ainakin osin Iiriksen epäuskottavuus on seurausta juuri siitä, että teos itse vaeltelee eri genrejen välillä.

Lävistys: Suklaa on oopiumia naisille ja jos se sattuu loppumaan laitetaan korkokengät jalkaan. Jos korkokengätkään eivät auta kysytään neuvoa naapurin Marja-Liisalta, jonka ihmissuhdetietämys on peräisin Kauniista ja rohkeista.




Laura Manninen: Kaikki anteeksi (Wsoy) -äänikirja
Lukija: Sanna Majuri

Tulkitsen Laura Mannisen romaanin Kaikki anteeksi perustuvan hänen omiin kokemuksiinsa. Ainakin kirjan päähenkilön nimi on Laura, mutta toki se voi olla myös hämäystä. Kyseessä on kuvaus väkivaltaisesta parisuhteesta, jossa avomies Mikon kontrollointi ja manipulointi yltyy yltymistään, kunnes Lauralle ei jää enää mitään tilaa ja väkivallan pelko on jatkuvasti läsnä.

Kaikki anteeksi on vahvasti tarinan imuun luottava kirja, joka vie todella mukanaan. Kun aloitin tämän kuuntelun niin kuuntelinkin kirjaa sitten kaikissa mahdollisissa tilanteissa, sillä Mannisen hyvin yksityiskohtaisessa kerrontatavassa on jotain hypnoottista. Samalla iloitsin siitä, että kirjassa kuvatut tapahtumat, joista valitettavan suuri osa eivät ole itsellenikään vieraita, eivät nostaneet menneisyyden mörköjä esiin. Olen parantunut!

Lauran kärsivällisyys Mikon käytöstä kohtaan on suorastaan yli-inhimillistä. Teki monesti mieli raastaa hänet väkisin irti sairaasta parisuhteesta, jossa hän sinnittelee, koska hän on päättänyt onnistua Mikon kanssa. Kaikki anteeksi on vertaistuellinen tarina. Yksityisyydessään yleinen sanoitus epäterveestä ihmissuhteesta.

Lävistys: Jos onnistumisen hinta alkaa uhata omaa henkeäsi on parempi suosiolla epäonnistua.




8 kommenttia:

  1. Hyvä idea tämä Lävistykset Omppu. Noista kolmesta olen lukenut tuon Pulkkisen kirjan. - Minulla on vielä äänikirjat täysin kokeilematta, samoin kuin on e-kirjatkin. Taidan olla aika vanha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Pitää aina välillä keksiä jotain uutta ja nyt alkoi olla blogattavia kirjoja jonossa sen verran, että keksin sitten tällaisen idea.

      E-kirjat ei mullekaan oikeen uppoa. Tykkään kirjasta ihan fyysisenä esineenä. Sitten taas äänikirjat on käteviä, kun niitä voi kuunnella monissa tilanteissa, joissa taas ei voi lukea.

      Poista
  2. Lyhyille arvioille on tarvetta. Itsekin hautonut jotain samantyyppistä.

    Näistä en ole lukenut yhtään. Muistaakseni Honeyman on varauksessa. Taisi olla pitkä jono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyet tekstit on vaihtelua bloggaamiseenkin.

      Honeymanin kirja on ollut aika suosittu, joten ei ihme, jos on jonoa. Äänikirjana saisit sen heti korviisi :D

      Poista
  3. Ensinnäkin: mahtavaa, että hurahdit äänikirjoihin. Minulle niistä on tullut automatkojen huumetta - sanonta johtuu siitä, että olen parhaillani kuuntelemassa Keisari Aarniota ja aivan koukussa siihen (taas tätä alan sanastoa).

    Aloitin tuota Kaikki anteeksi -kirjaa äänikirjana, mutta se eteni niin tahdissa, että en innostunut. Ehkä myöhemmin... Iiris Lempivaarasta jaan mielipiteesi täysin.

    Lävistyksillekin peukutan, terv. nimim. Yli 30 kirjaa blogijonossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että lukemalla olisin saanut tuota Kaikki anteeksi loppuun asti luettua, mutta mulle se toimi äänikirjana tosi hyvin. Se on kyllä hyvin pikkutarkkaa kerrontaa - väliin raivostuttavuuteen asti, mutta kuunneltuna tuokaan ei muodostunut esteeksi.

      Muistelinkin, että sulla on aikamoiset bloggausjonot. Mun on tosi vaikeeta saada sitä tiettyä kirjan tunnelmaa palautettua mieleen pitemmän ajan jälkeen ja sekin on yksi syy, miksi haluat blogata lukemani suht nopeasti. Tosin tietysti vähän riippuu kirjastakin, mutta jos on tosi innostava teos, niin se innostus on mulle tärkeetä raportoida nopeasti. Tosin varmaan usein olis hyötyä siitä, että asiaa miettisi hieman pidempään.

      Poista
  4. Eleanor on yhä kesken, sillä lukija ei kuulu äänikirjaäänisuosikkeihini. Muut olen kirjoina lukenu ja kummankin kerronnasta pitänyt. Lävistyksiesi napakkuus viehättää.

    VastaaPoista