Hyvää naistenpäivää mukaan lukien transnaiset ja tällä kertaa erityisesti juuri transnaiset.Transnaiseutta juhlistaakseni luin Imogen Binnien romaanin Nevada. Binnie on transnainen itsekin ja samoin on myös hänen romaaninsa päähenkilö Maria.
Imogen Binnie on sanonut, että kertoessaan transsukupuolisesta päähenkilöstään hän on halunnut välttää transkokemuksen selittämistä cis-ihmisille, kuten usein tapahtuu, kun kyse on transihmisen kirjoittamista muistelmista. Nevada tosin ei ole muistelmateos, vaan fiktiota, eikä ole mitään erityistä syytä pohtia, missä määrin se perustuu tai ei perustu Binnien omiin kokemuksiin.
She's like, Jesus, can I get twenty minutes where I don't think about being trans, please?
Voin lukea Nevadaa vain omasta cis-positiostani ja ottaa Binnien tekstin sellaisena kuin se on kyseenalaistamatta päähenkilö Marian fiiliksiä ja hänen pohdintaansa transiudestaan ja identiteetistään. Maria miettii paljon sitä, miten hänen sukupuolensa luetaan ja mitä transina oleminen tarkoittaa. Jokainen häneen kohdistettu katse on ikään kuin tuomari, joka päättää "tuomitaanko" hänet naiseksi vai mieheksi.
Maria on töissä kirjakaupassa ja seurustelee Stephin kanssa, mutta heidän välisensä suhde on kompleksinen, jota edelleen vaikeuttaa se, että Marian on vaikea puhua Stephille tunteistaan ja siitä, mitä hänen päänsä sisällä liikkuu. Binnie keskittyy kuvaamaan Marian transition jälkeistä aikaa ja sitä edeltävistä vuosista esiin nousevat lähinnä teiniajan dissosiaation kokemukset, jotka syntyvät Marian tavasta mytologisoida oma cooliutensa sekä hänen kokemansa outouden/toiseuden sisäistäminen tunnetasolla. Sen tajuaminen, että hän on trans, tapahtuu vasta myöhemmin.
Nevada on kielellisesti kiinnostava teos, sillä Binnie onnistuu tuomaan kielen rakenteen tasolla esiin Marian epävarmuuden ja hänen käymiensä keskustelujen ominaisluonteen, joille on tyypillistä jatkuva liike ja pysähtymättömyys. Tässä teoksessa ei todellakaan naulata totuusteesejä seinään, vaan kieli ja sen puheenomaisuus pitää sisällään jatkuvasti useita mahdollisuuksia sanotun suhteen. Voisi sanoa, että kieli toimii Nevadassa kyseenalaistuksen hyvässä palveluksessa ja pitää sanottua jatkuvassa avoimuuden tilassa.
I don't know, all right? Maria says. I just fuckin' - Some shit happened and then it wasn't like we suddenly hated each other or anything. I was just like, fuck, this relationship isn't good for me any more and she was like Yeah me neither and I was like Well. And she was like, Well, cool.
Rakenteellisesti Nevada jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä keskitytään Marian elämään New Yorkissa sekä hänen ja Stephin suhteeseen. Teoksen toisessa osassa Maria lähtee yksin road tripille kohti Nevadaa selvittääkseen päätään. Matkallaan Maria tutustuu Jamesiin, joka on potentiaalinen transnainen. James on "diagnosoinut" itsensä potevan autogynephiliaa, joka tarkoittaa, että mies kiihottuu seksuaalisesti kuvitellessaan itsensä naisena.
Otin Jamesin autogynephilian tässä tekstissä esiin lähinnä siksi, että se osaltaan tuo esiin, miten valtava on erilaisten seksuaali-identiteettien kirjo. Ray Blanchardin transseksuaalitypologiassa, joka käsittelee transitiota miehestä naiseksi autogynephilia jaetaan edelleen neljään eri luokkaan, joista asiasta kiinnostuneet voivat lukea tarkemmin tästä.
Binnien romaani saa puusilmäisimmänkin panemaan merkille, miten karkealla tasolla liikutaan, jos seksuaalisia identiteettejä tarkastellaan pelkästään ns. pääkategorioiden - hetero-, homo- ja transseksuaalisuus - tasolla. Mm. tämän vuoksi Nevadan lukeminen tekisi erittäin hyvää niille, joille seksuaali-identiteetti on sillä tapaa selkeä asia, että sitä ei tarvitse erikseen miettiä.
Marian newyorkilaiselämälle ominaista on pyöräily ja hän välttää julkisia liikennevälineitä ja liikkuu paikasta toiseen pyörällään. Pyörä toimii tässä romaanissa siten samantyyppisenä vapauden symbolina kuin mitä se on Saara Turusen romaanissa Sivuhenkilö.
Maria kuljettaa mukanaan Moleskine-muistikirjaansa ja haaveilee, että jonain päivänä hän kenties vielä kirjoittaa romaanin. Yksi Binnien teoksen hulvattomimmista kohdista on, kun Maria parodioi Hemingwaytä:
I am soldier in the First World War. I don't have very many feelings. I drink a lot and girls like me. We had a long conversation about whether she should have an abortion, but we didn't use the word abortion. The whole thing was a dream and I am dead.
Nevada on romaanina ihan harvinaisen freesin oloinen. Binnie kuvaa Mariaa isosiskomaisen lempeällä otteella ja rehellisesti tekemättä hänestä kiiltokuvaa tai transnaiseuden sankaria. Teoksessa on kosolti huumoria ja roppakaupalla rehellisyyttä, eikä Nevadasta löydy etsimälläkään
transmisery lit -tyylisiä aineksia.
Olen iloinen siitä, että sain tutustua Mariaan ja hänen opastuksellaan oppia uutta. Voin vaan yrittää kuvitella, miltä tämän kirjan lukeminen tuntuu ihmisestä, joka Marian tarinasta ehkä ensimmäistä kertaa löytää oman tarinansa romaanin muotoon kirjoitettuna.
Imogen Binnie: Nevada
242 sivua
Topside Press (2013)
tuo #metoo vahvistaa että naistenpäivää tarvitaan vielä täällä pohjolassakin.
VastaaPoistaNäin on. Olemme ehkä noin yleisesti ottaen vähän liiaksikin tuudittautuneet ajatukseen, että tasa-arvo on jo pitkälti toteutunut Pohjolassa.
PoistaTää ois kyllä kiinostavaa lukea!
VastaaPoistaTämänkaltaisia kirjoja ei tosiaan turhan usein tule vastaan.
Poista