Onko suolistaennustaminen hyödyllinen taito? - Väinö Kirstinä: Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma * BAR Finland, osa 43

BAR Finland* avaa tällä kertaa ovensa Väinö Kirstinälle ja Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelmalle (1967). Tajuntaa laajentavien aineiden ja muiden huumaustablettien käyttö ei kirjallisessa baarissani ole sallittua, mutta runoutta ja sen aikaansaamia ennalta arvaamattomia vaikutuksia nautitaan sitäkin runsaammin.

Kuvitellaanpa, että kirjoitan seuraavanlaisen twiitin: Käsi ylös kaikki, jotka tällä hetkellä lukee Väinö Kirstinän runokokoelmaa Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma? Kuinkakohan moni käsi nousisi pystyyn?

No nii-in. Näinhän se on. Lienee siis tarpeen sanoa pari sanaa Väinöstä.

Väinö Kirstinä (1936-2007) oli suomalainen runoilija, josta Wikipedia ei kerro paljon mitään. Kunhan nyt mainitsee, että Väinöllä meni sukset ristiin hänen ensimmäisen runoteoksensa Lakeuden julkaisseen WSOY:n kanssa ja Väinö siirtyi Tammelle. Tämähän se onkin kaikkein olennaisinta tietoa Väinö Kirstinästä, joten hienoa, että asia löytyy Wikipediasta.

Kirstinä julkaisi reilut 15 runokokoelmaa ja käänsi suomeksi mm. André Bretonin Surrealismin manifestin sekä Apollinairea ja Baudelairea (jälkimmäistä yhdessä Eila Kostamon kanssa) sekä useita muita merkittäviä kirjallisia teoksia. Minulle hän on ennen muuta kokeellinen runoilija, joka uudisti suomalaista runoutta ennalta arvaamattomilla tavoilla. Tyylillisesti hän kuuluu niihin suomalaisiin runoilijoihin, jotka eräretkellä olisi pystyttänyt telttansa Kari Aronpuron teltan viereen.

*

Onko Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma kasa randomeja ajatelmia ja havaintoja vai onko tekstin takana joku suurempi suunnitelma? Nämä ovat kysymyksiä, joita mietin melko usein erityisesti runojen kohdalla. Mistä sanat tulevat ja miten ne järjestyvät? Miksi juuri joku tietty sana ottaa paikkansa tietystä kohdasta runoa? Mistä se osaa siihen paikalle tulla? Mistä se tietää, mihin se kuuluu? Voisiko sen tilalla olla joku toinen parempi sana? Mistä tulee tunne runon sisäisestä koheesiosta ja miksi edellä halusin käyttää juuri sanaa koheesio, kun parempiakin ilmaisuja varmaan olisi?

Kokeellinen runous vie usein huomion kieleen ja sen syntymekanismeihin, eikä "LSD-suunnitelma" ole poikkeus säännöstä. Jo teoksen nimi antaa aavistaa, että mahdollisesti on niin ja yhtä mahdollisesti on olematta niin, että nyt liikutaan puolipsykedeelisen synteettisen logiikan mukaisesti.

"LSD-suunnitelmalla" Kirstinä luo maailmaan järjestystä. Hän käyttää hyväksi luokittelua. Pääotsikon alle järjestäytyvät alaotsikot ja sillä tavoin asiat ovat hallinnassa. Pääotsikoita tässä kokoelmassa on 10 kappaletta. Laitan ne tuohon alle. Pääotsikoiden alaotsikoita en laita.

0. Yleisteokset
1. Filosofia
2. Uskonto
3. Yhteiskunta
4. Maantiede, matkat, kansatiede
5. Luonnontiede, matematiikka, lääketiede
6. Käytännöllinen talous, tekniikka
7. Taide, liikuntakasvatus
8. Kirjallisuus, kielitiede
9. Historia

Pää- ja alaotsikointien lisäksi "LSD-suunnitelma" on jaettu 98. eri runoon tai ajatelmaan tai huomioon tai havaintoon tai miksi niitä nyt haluaakin kutsua. Myös näillä 98 hommelilla on aina oma nimensä. Otan tähän esimerkiksi randomilla valinnalla 10 tällaista otsikkoa, joita en esitä niiden esiintymisjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kun kirjan sivuja selaamalla ne silmiini osuvat. Niin ja kirjoitan ne isolla, koska Kirstinäkin kirjoitti ne isolla.

RAKKAUDEN SUKUPOLVI
TUULETIN
KAASUKELLO
HEVOSET
HELSINGIN ANATOMIA
PIENI AUTO
IHME
RAKKAUDEN SUKUPOLVI (Oho! tämä olikin jo tossa ekana, mutta kun sokkona valitsin niin törmäsin uudelleen rakkauden sukupolveen, joten laitoin sen sit taas tähän)
MUODIKAS NAINEN VIATTOMUUTEEN HUKKUNUT (V. A. K. § CO.)
YMPYRÄ

Seuraa kysymys. Miten tähän kaikkeen sopii François Villon, jolle Kirstinä on omistanut keskellä kokoelmaansa kokonaisen sivun?

Villon, tuo 1400-luvulla elänyt ranskalainen runoilija oli haka joutumaan erimielisyyksin lain kouran kanssa. Onko niin, että tämä tieto on Kirstinän kokoelman yhteydessä merkittävä?

Vastaan varmuuden vuoksi itse. Saattaapi hyvin ollakin. Ainakin sitä kautta päästään järjestyksen kyseenalaistavaan poeettiseen ja muuhun anarkiaan. Varma ei tietenkään voi olla. Eikä pidäkään olla, sillä koskaan ei pidä olla varma ellei ole ja yleensä siihen ei ole syytä. Whatever-ever-ever. Tässä alla oikealla vielä todistusaineisto:

"LSD-suunnitelma" tarjoaa paljon kohtia, joista tekisi mieli ottaa sitaatteja ihan vaan siksi, että niitä lukiessa tulee sellainen olo, että nyt luen kohtaa, josta olisi kiva ottaa sitaatti. Vaan mitä siitä tulisi, jos ottaisin sitaatin sitaatin perään? Niin no vastaus on helppo. Siitä tulisi sitaattikokoelma.

Nyt tää kirjotus on jo aika pitkällä ja vähän sellanen fiilis, etten oikein ole päässy asiaan. No, asiaan pääseminen on kyllä ihan yliarvostettua varsinkin jos vertaa siihen, että Kirstinän runot vapautti mussa jonkun tilan. Jonkun sellasen ihanan tilan, jossa ei ole itsesensuuria ollenkaan ja siks voi tälleen vaan kirjoittaa ja käyttää "LSD-suunnitelmaa" vähän niinkun kirjoittamisen tekosyynä.

Kirstinä jotenkin en tiedä miten onnistuu siinä, että hänen runonsa avaavat ihmisessä vastaanottavan tilan. Aivot saavat eliksiiriä ja runolihakset luonnollista botoxia. Runoista lähtevä ääni soi muurissa ja dollissa. Menneisyyden nykyisyys lakkaa olemasta kirjain kerrallaan nykyisyy nykyisy nykyis ...


Olen nykyaikainen
kuin pankkien tietokoneet,
mutta erikoistunut
kuin roomalainen suolistaennustaja.


Miten nykyaikaisia pankkien tietokoneet oli vuonna 1967? Oliko niitä edes silloin vai onko kyseessä pankkitietokoneutopia? Jos nyt tätä kirjoittaessani olen yhtä nykyaikainen kuin pankkien tietokoneet vuonna 1967 olen joko vanhanaikainen tai nykyaikainen on määriteltävä uudelleen. Suolistaennustamista osatakseen pitäis varmaan mennä jollekin Työväenopiston kurssille. Osaatko sanoa, onko se hyödyllinen taito? Mihin sitä voi käyttää? Näyttäiskö se hyvältä CV:ssä?

Jotkut asiat ei kestä aikaa ja kun niin käy ne saattavat muuttua ihan uudella tavalla kiinnostaviksi. Sit on taas ikuisia totuuksia, jotka on voimassa aina ja jotkut kuten seuraava valitettavasti.

Mitäs pelleilet
ole onnellinen,
se on kansalaisvelvollisuus.


Joo eiköhän tässä nyt ole pelleilty tarpeeksi, joten alan yrittää kansalaisvelvollisuuteni täyttämistä. Sen verran kumminkin vielä, että Kirstinän lukeminen lisää luovuutta ja saa miettimään asioita oudoista suunnista, eksymään ja löytämään. On myös varsin todennäköistä, että Kirstinän runojen lukeminen tekee onnelliseksi, jolloin kansalaisvelvollisuuskin tulee täytetyksi. Älyttömän win-win!



Väinö Kirstinä: Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma (1967)
- teoksessa Runoja 1958-1977
Tammi (1979)



*BAR Finlandiin ja sarjassa aikaisemmin julkaistuun teksteihin pääset tutustumaan tästä