Siirry pääsisältöön

Kokeellisen kirjallisuuden kokkir-haasteen yhteenveto

Alkuvuodesta lanseerasin kokeellisen kirjallisuuden (#kokkir) haasteen. Mulla oli unelma, että porukka innostuisi ylittämään rajojaan ja myös osa niistä lukijoista, joille kokeellinen kirjallisuus on vieraampi juttu altistaisi itsensä tutustumaan itselleen tyylillisesti oudompaan kirjallisuuteen.

Saahan sitä unelmia olla. Mitä silmiini on osunut täällä blogeissa, instassa ja twitterissä ei haasteeni juurikaan ottanut tulta alleen. Tämä on sinänsä tietenkin täysin ymmärrettävää, sillä mieluustihan sitä jokainen lukee niitä tuttuja ja turvallisia kirjoja, kauden uutuuksia ja teoksia, joita lukevat kaikki muutkin.

Jotta haasteeseen osallistuminen ei olisi jäänyt kiinni kokeellisen kirjallisuuden määrittelystä ja siihen liittyvästä problematiikasta oli lähestymistapa kokeellista kirjallisuutta kohtaan tässä haasteessa hyvin lempeä. Kokeellista kirjallisuutta olisi kaikki se kirjallisuus, jota lukija sellaisena pitää. Tätä kautta päästäisiin myös näkemään, kuka mitäkin kokeellisena pitää. Tai olisi päästy, jos haaste olisi kerännyt osanottajia.

Osallistuminen tähän haasteeseen taisi olla heikompaa kuin mihinkään kirjablogistanian haasteeseen koskaan aiemmin, eikä haaste onnistunut lievittämään kokeellisempaa kirjallisuutta kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Tai ehkä on vaan niin, että kokeellinen kirjallisuus koetaan liian hankalaksi.

Listaan alle ne kirjat, jotka haasteen aikana luin ja joita mielestäni voidaan pitää kokeellisina. Jos sinä luit haasteaikana kokeellista kirjallisuutta olisi kiva, jos kertoisit siitä kommenteissa. Kommenteissa voit myös kertoa, mitä ajatuksia kokeellinen kirjallisuus sinussa noin ylipäätään herättää.

Lukemani teokset:


Mariaana Jäntti: Amorfiaana

Gertrude Stein: Herkät napit

Laura Laakso: Mrs. Milkyway

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia

Kari Aronpuro: Aperitiff - avoin kaupunki

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

Lisa Halliday: Asymmetry

Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Maila Pylkkönen: Tarina tappelusta

Ali Smith: Autumn

Maria Matinmikko: Kolkka

Juha Mannerkorpi: Päivänsinet

Maija Muinonen: sexdeathbabies



Kommentit

  1. Kiitokset haasteen vetämisestä! Harmillista, ettei tästä tullut samanlaista rajojen ylittämiseen innostanutta haastetta kuin moni muu on ollut. Kokeellisuudella taitaa olla vieläkin vähän pelottava ja vaikean ja raskaan lukemisen maine, kun ei osallistumisia paljoa tullut, näin ainakin tulkitsisin. Itse luin haasteeseen lopulta kahdeksan kirjaa, ja huomaan että olen jättänyt pois pari tapausta, jotka olivat vähän rajalla, eli en osannutkaan sitten muotoilla niiden kokeiluja sanoiksi, vaikka ensi teki mieli väittää niitä kokeellisiksi. Hmm. Joka tapauksessa, sain luettua haasteeseen seuraavat teokset, mukana blogilinkit:

    Antti Salminen: Lomonosovin moottori http://tekstiluola.blogspot.com/2019/03/helmikuun-lyhyet-7-minibloggausta.html

    Jyri Vartiainen: Kirous http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Thomas Bernhard: Hakkuu http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Maria Matinmikko: Kolkka http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Laura Laakso: Mrs. Milkyway http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Antti Salminen: Mir http://tekstiluola.blogspot.com/2019/05/huhtikuun-lyhyet-7-minibloggausta.html

    Kaarina Valoaalto: Sisilisko ja minä http://tekstiluola.blogspot.com/2019/09/heina-elokuun-lyhyet-14-minibloggausta.html

    Maija Muinonen: sexdeathbabies https://feministinenkirjallisuuskollektiivi.blogspot.com/2019/09/maija-muinonen-sexdeathbabies.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta. Ainakin tämä haaste osoitti, että kokeellinen kirjallisuus on edelleen kirjallisuuden marginaalista ja kuten tiedämme niin sivusta näkee aina paremmin.

      Poista
  2. Tämän inspiroimana laitoin Muinosen uusimman varaukseen! Eli kiitos, kun tuot esille teoksia ns. valtavirran ulkopuolelta. Toivottavasti itsekin tässä rohkaistuisin hieman!

    Tiia/www.instagram.com/enemmankirjoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että innostuit Muinosen kirjasta. Luulen, että kokeellisen kirjallisuuden lukemista saattaa estää pelko siitä, että mitäpä jos ei ymmärrä lukemaansa. En minäkään ollenkaan kaikkea aina ymmärrä, mutta voin nauttia siitä huolimatta. Mukavia hetkiä sexdeathbabiesin parissa!

      Poista
  3. Minä en tiedä miten kokeellisuus määritellään. Itse määrittelisin niin, että kokeellista on se, mikä on itselleni malkoisen vaikeatajuista :) Tästä esimerkki voisi olla kesken jättämäni Stina Saaren Änimling. Olen listannut kokeelliseksi neljä lukemaani:

    Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/05/eeva-turunen-neiti-u-muistelee-niin.html

    Markku Paasonen - Suurenmoinen huviretki https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/04/markku-paasonen-suurenmoinen-huviretki.html

    Laura Laakso - Mrs. Milkyway https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/02/laura-laakso-mrs-milkyway.html

    Veera Antsalo - Imago https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/01/veera-antsalo-imago-runosunnuntai.html

    Haasteita on niin paljon, kaikkeen ei ehdi millään osallistua! Hyviä haasteitahan sinä olet lanseerannut, kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun määritelmä on täyttä rautaa! ❤️
      Eipä se mitään haittaa, vaikka osanotto olikin pieni. Itse ainakin haasteen myötä aloin katsella kirjoja ympärilläni kokeellisuutta silmällä pitäen ja samalla tietysti myös pohtia, mitä se kokeellisuus milloinkin on.
      Kiitos mukana olosta!

      Poista
  4. Minulla on se perinteinen ongelma, että haluaisin aina jollain lailla ymmärtää lukemani, muuten turhaudun nopeasti. Mitä kokeellisempi teos, sitä korkeampi kynnys, jota en yleensä uskalla edes yrittää ylittää. Pitäisi tietysti vain rohkaistua. (Kuuntelen kuitenkin joskus kohtalaisen haastavaa musiikkiakin, esim. juuri nyt diggailen Disco Infernoa. Levottoman hälynkin seasta voi pian löytää jotain, johon tarttua.)

    Ja itse asiassa luin kyllä juuri kokeellisehkon kirjankin, J. P. Laitisen esikoisromaanin Lume. Tartuin kirjaan lähinnä sukulaisuussuhteen takia, hieman pelonsekaisin tuntein, mutta lukeminen onnistui varsin sujuvasti. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuo ymmärtäminen ei ole niin tärkeää, mutta toki jos turhautuu lukiessa niin sitten käy rankaksi. Olen monia kirjoja siitä syystä jättänyt kesken, mutta joskus taas nautin siitä, että eteneminen on hankalaa. Noin yleisesti pitää kuitenkin olla jokin juttu, joka pitää mielenkiintoa kirjaa kohtaan yllä.

      Tuo Laitisen teos on mulle ihan uusi tuttavuus. Laitanpa muistiin. Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Harmi etteivät ihmiset lähteneet mukaan haasteeseen! Varmasti kokeellisuus pelottaa. En itsekään ole lukenut juuri mitään kokeellista, mutta venäläisen Daniil Harmsin Sattumia voisi varmaan sanoa sellaiseksi. Varsinkin nuorena olin ihan hurmiossa, kun luin sen ekan kerran. Olen tykännyt siitä myöhemminkin, vaikka makuni ei nykyään ole ihan niin raju :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo haittaa. Arvelin jo etukäteen, että tämä haaste ei olisi mikään varsinainen hitti, mutta toki luulin, että hieman useampi olisi ollut kiinnostunut. Joka tapauksessa pidän tärkeänä tuoda esiin myös kokeellisempaa kirjallisuutta, joka usein jää niiden suositumpien teosten jalkoihin. En olekaan tuota Harmsin kirjaa lukenut, joten laitanpa sen muistiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post