Siirry pääsisältöön

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

"[n]aisen sukupuolivietti on perimmiltään toive avioliitosta - varsinaisen sukupuolisen tyydytyksen tilalla on äiti-ilon himo. Siihen liittyy halu saada antautua miehisen hallinnan alle ja näin löytää itselleen sovelias ja tyydyttävä paikka yhteiskunnassa."

Jos haluaa jatkaa mukavaa, pikkusievää ja tyhjäpäistä pikkunaisen elämää, voi lopettaa lukemisen tähän ja pysyä kaukana 'Auringon ytimestä.' Siltä varalta, että silmät vilkuilevat vielä tätäkin lausetta, niin voin kertoa, että Sinisalon romaani on kertomus sisaruudesta ja chilin vaarallisuudesta. Se on kuvaus Vannasta ja Mannasta, jotka aikoinaan tunnettiin myös toisilla nimillä. Manna tosin on läsnä romaanissa lähinnä kadonneena ja Vannalla taas on vakaa aikomus löytää hänet.

Nyt siirryn itse asiaan, joten tästä eteen päin lukeminen omalla vastuulla.



Sinisalo esittelee meille eusistokraattisen Suomen, joka on pelottavan paljon meidän maailmamme näköinen. Toki sieltä puuttuvat nettiyhteydet ja älypuhelimet ja alkoholin, kahvin sekä tupakan käyttö on kielletty. Syy, miksi näin, on sekin hurja. Mitä tulee sukupuolirooleihin, naise(ude)n ja mieh(yyd)en määrittelyyn, ei Sinisalon skenaario kuitenkaan ole kovinkaan kaukana siitä, miten ne meidän maailmassamme mielletään. Valitettavasti.

'Auringon ytimessä' yhteiskunta pyörii niin, että naiset jaetaan naisellisiin eloihin (kuten Manna) ja ei niin perinteisesti naisellisiin morlokkeihin (kuten Vanna). Miehiä on heitäkin kahta luokkaa: viriilejä ja yhteiskunnan kannalta tärkeitä maskoja sekä miinusmiehiksi kutsuttuja pariutumismarkkinoiden loosereita. Morlokit ja miinusmiehet ovat roskasakkia, jota yhteiskunta vaivoin sietää ja jotta heidän surkeat geeninsä eivät siirtyisi eteen päin, on katsottu hyväksi ratkaisuksi steriloida heidät jo varhaisessa vaiheessa. Mitä siitä nyt tulisi, jos surkea ihmisaines pääsisi vapaasti lisääntymään.

Olemme oppineet, että pienet tytöt on tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Ei, nyt meni väärin. Niistä on tehty pikkuiset eloiset. Morlokit sen sijaan on rakennettu aineksista, jotka eivät tuoksu eivätkä maistu hunajalta tai mansikkaiselta. Morlokit ovat epänaisia, naisen irvikuvia, väärinkasvaneita kummajaisia.

Kuvaamalla, miten eloiseksi kasvetaan, Sinisalo esittää samalla, miten sosiaalinen sukupuoli rakentuu. Oikein suoritetun eloi-lapsuuden tärkeitä ainesosia ovat eloisuutta pönkittävät lelut, nuket ja muut vastaavat, joiden avulla vahvistetaan eloisten koti- ja hoivaviettiä. Junat, autot, kuutiot ja niiden tapaiset esineet sen sijaan ovat ankarasti kiellettyjä, koska ne voisivat synnyttää pikku-eloin päässä vääränlaisia ajatuksia ja mielleyhtymiä. Vastaavaan jakoon törmää jatkuvasti leluosastoilla, joissa pinkit keiju-unelmat on tiukasti erotettu autoista ja muoviukkeleista.

Kun eloi on teini-iässä on hänen ajeltava kaikki muut karvansa paitsi hiukset. Muista tämä, kun seuraavan kerran ajat säärikarvoja. Minäkin olen muistanut sen joka kerta sen jälkeen, kun luin 'Auringon ytimen.' Tärkeä osa eloiksi tulemista on oppia sisäistämään se, että meikki tekee eloin. Hanki siis kattava varasto kauneudenhoitotuotteita. Käytä aamusi meikkaamiseen ja iltasi meikin poistoon. Vaikka et onnistuisikaan huiputtamaan maskoasi, tulet edistäneeksi kosmetiikkateollisuutta. Muista myös aina kilpailla kaunistautumisen taidossa muiden eloisten kanssa. Ylipäänsäkin eloisten on hyvä kilpailla keskenään ja olla toisilleen kateellisia, koska sellainen kunnon eloi on luonteeltaan. Eloin pahimman vihollisen kuuluu olla toinen eloi.

Onneksi eloi ei tunne niin monimutkaisia sanoja kuin solidaarisuus, se sekoittaisi hänet olemattomat aivonsa kokonaan. Eloin älykkyys nimittäin rajoittuu sosiaaliseen älykkyyteen, ihmissuhteisiin ja niiden kiemuroihin. Eloin logiikalla maailmaa pyörittävät rakkaus, ihmissuhteet, häät ja tietysti ah! niin ihanat maskot.

Eloisten tehtävä on olla viehättäviä sillä tavalla, että maskojen on mukava katsella heitä. Eloiset eivät juurikaan osaa lukea tai laskea, koska moiset taidot ovat tarpeettomia silloin, kun elämäntehtävänä on olla maskon uskollinen palvelija. Eusistokratiassa eloisten lukutaito olisi vaarallinen juttu, koska silloin he saattaisivat saada tietoa kaikenlaisista asioista ja mitä siitä nyt tulisi, jos eloiset rupeaisivat tietämään. Se ei päättyisi hyvin, kuten ammoinen Eeva ja omena -tapauskin osoittaa. Sen sijaan eloisten on suotavaa tilata Femi-lehteä, jossa on "yksinkertaisin virkkein rakennettuja romanttisia kertomuksia samasta maskosta kilpailevista eloisista, joista toinen voitti aina lopulta maskon omakseen naisellisia avujaan hyödyntäen. Siellä oli kuvia hienoista vihkiäisistä ja ohjeita kauniiseen käyttäytymiseen ja soveliaaseen pukeutumiseen." Jos eloi ei tekstiä niin kovin hyvin ymmärräkään, voi hän katsella kuvia. Ohhhh! miten ihana masko!

Aikuiselle eloille on tunnusomaista pehmeä ja utuinen katse, eteenpäin työntynyt povi, korostunut lantio, leualle hämmentyneenä etsiytyvä käsi ja alahuuli, joka lerpattaa somasti. Katso, tässä minä olen, tule sinä komea masko ja ota minut. Minä teen mitä vaan, sinä sanot. Hi-hii. Mitä vaan. Näytänks mä hyvältä? Olenks mä seksikäs? Räps räps!
*
Sinisalon esittämä heteronormatiivisen naiseuden kritiikki lävistää koko sosiaalisen sukupuolen käsitteen. Hän kirjoittaa uusiksi sadun Punahilkasta ja osoittaa, miten naisen tärkein tehtävä on suostua kosintaan. Hän luo joulurauhan julistuksesta tutuin ilmaisuin lain sukupuolipetoksesta. Parodian kohteeksi joutuvat niin romanttiset rakkaustarinat kuin hajuvesimainoksetkin. Hän puhkaisee lasikaton ja nauraa ison naurun häävalmisteluille. Hän kuvaa eloisten seksuaalinotkeusoppaita ja antaa huutia naisten seksuaalisen nautinnon teeskentelylle. Oma suosikkini on kappale "Eloisten koulimisesta", joka muistuttaa erehdyttävästi koirankasvatusopasta.

Ihmistä voi määrätä, kontrolloida ja asettaa hänen ulkomuodolleen ja tekemisilleen vaatimuksia. Mielen kontrollointi on vaikeampaa ja vielä vaikeammaksi sen tekevät tajuntaa laajentavat nautintoaineet. 'Auringon ytimessä' terveysvirasto haluaakin tuhota chilin, koska se mahdollistaa älyllisen terrorismin: ruumiista irtaantumisen ja toisissa tietoisuuksissa vierailun. Mitä siitä nyt tulisi jos eloi pääsisi tutkimaan, mitä maskon päässä oikeasti liikkuu.

'Auringon ydin' on vimmaromaani. Yhdistämällä ironiaa, parodiaa ja erinäisiä teokseen liitettyjä kirjoituksia ja pamfletteja Sinisalo työntää tulitikut silmiimme ja pakottaa meidät katsomaan ja näkemään. Kertomalla Mannan ja Vannan tarinan hän järjestää riemukkaat sukupuolen haastavat bileet.


Kommentit

  1. Sinisalon esittämä naiseuden (ja mieheyden) kuva oli tosiaan pelottavan todellisuutta mukaileva, vaikkei onneksi näin vahvana ainakaan meidän kulttuuripiirissämme näy. Se on kuvattu erittäin hienosti myös minun mielestäni ja tekstin väleissä olevat Femi-katkelmat ja muut valottivat yhteiskuntaa kiinnostavasti. Itse tarinaan olisin kuitenkin, kuten omassa tekstissäni sanoin, kaivannut lisää lihaa luiden ympärille. Olisin mielelläni lukenut enemmän, laajemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi sanoa, että tarina oli sukupuolen palveluksessa. Minua se ei haitannut, koska sukupuolen käsittely oli niin reippaan riemukasta, jopa karnevalistista - tosin ylösalaisin kääntämisen sijasta naurettavaksi tekemistä liioittelun kautta, johon liittyi jatkuva kosketus lähes-todellisen kanssa

      Poista
    2. Me teemme sen itse.

      Poista
  2. Piti varata heti tää kirjastosta. En oo Sinisalon kirjoja lukenutkaan aiemmin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e