Bloggarin mittauskateus - Tuija Välipakka: Uutisia!

Kuinka usein olet lukenut runokokoelmaa, jonka sisäkannet ovat täynnä hedelmiä? Minulle Tuija Välipakan Uutisia! oli ensimmäinen laatuaan. Hedelmällinen kokemus (heh-heh), sanoisin.

Tuija Välipakan Uutisia! on runoilijan iltavilli.* Sitä lukiessa ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee, sillä Välipakka on tässä kokoelmassa riemullisen kuriton ja menee paikoin lähes maanisen vimman vallassa läpi siitä, mistä nyt haluaa mennä. Voisi todeta, että tämä kokoelma on runsaudensarvi, mutta jos sanon niin alan miettiä, että mikä ihmeen sarvi. Onko joskus ollut olemassa joku sarvi, joka on ollut ihan erityisen runsas? (en kato googlesta, kato mua en kato!!!) Ja miksi nyt sanoisin sarvi, se kun nyt on aika fallinen symboli kumminkin. Tällä tapaa Uutisia! lukiessa ajatus lähtee omituisiin suuntiin, mutta näistä tuntemattomista suunnista Välipakka vetää minut takaisiin tekstiinsä. Oles ny siinä.

Jaahas. Ollaan ny tässä.

Uutisissa! minua viehättää erityisen paljon Välipakan kokeilut kielen kanssa. Sanaleikit, -muunnokset ja -väännökset, joista hän saa paljon irti ja osoittaa, että se tapa, miten normisti sanoja käytämme on varsin suppea. Voisi sanoa vankila. Tai vähintäänkin avovankila. No parole possible. Voisi todeta, että tämä kokoelma estää kieltä köyhtymästä. Niin kieli. Se on kans jännä sana. En koskaan tiedä, että kun sanon kieli, niin onko mielessäni enemmän kieli merkityksessä sanajonot joita puhutaan/kirjoitetaan/ylipäänsä ilmaistaan vai suussani oleva kieli vai sen porsaan kieli, jonka näin 5-vuotiaana teurastamolla. Laitan kielen keskelle kämmentä - pitäisköhän tästä nyt ottaa valokuva facebookiin? Ai niin joo, olen lähes lopettanut facebookin käytön (paitsi kirjallisissa tarkoituksissa). Kuvan sijasta tämä:

sillä kaikki LEHMÄn kirjaimet
on MEHiLÄisellä mukanaan

Josta päästäänkin (vai päästäänkö? päästään päästään) Välipakan kokoelman "Facebook-osaan" eli teoksen lopussa oleviin teksteihin, joita runojen viereisellä sivulla kuvittavat fysiikan lakeja uhmaavat hedelmäjonot. (En nyt selitä tätä tarkemmin, että sulle jäis yllätystä, kun alat lukea Välipakan runoja).

Somemaailma on rantautunut kirjallisuuteen ja aika usein se herättää minussa suht paljon hämmennystä. Niin tälläkin kertaa. Toisaalta hyvä, että some ilmiöineen on läsnä kirjallisuudessa, sillä kuvastaahan se meidän aikaamme (ja ajan kuvastaminen on hyvä sanovat ne jotka tietävät). Toisaalta taas somen mukaanottaminen tuntuu aika lässähtäneeltä. Vähän niin kuin jo menneeltä muotivillitykseltä, josta en oikein jaksa innostua. Ja vielä kerran toisaalta mistä tahansa voi tehdä mitä vaan melkein ainakin. Parasta Välipakan somehedelmärunoissa on tapa, jolla hän  mittaa hedelmäpinojensa korkeuden. Esim.

Kuudes torni: korkeus 45,5 cm, vastaa puukaulimen pituutta, vain leivontatarkoitukseen.

Välipakan kokoelmassa ovelaa on juuri se, että runoilija onnistuu jatkuvasti johdattamaan minut sivupoluille. Kuudennen tornin kohdalla esimerkiksi alan miettiä erinäisiä mahdollisuuksia, joihin puukaulinta voisi käyttää. Niitä on suhteellisen paljon, joten voitaneen todeta, että on väärin puukaulinta kohtaan nimetä sen käyttötarkoitukseksi pelkästään leipominen. Niin no, leipomisellakin voidaan tarkoittaa monia asioita, joista ensimmäisenä tulee mieleen jääkiekkoilijat, jotka leipovat kiekkoa.

Välipakan runoissa mitataan paljon ja huolellisen omituisesti ja tästä hänen mittausprojektistaan saan monta ideaa, joiden käytännön toteuttaminen jää silleen, koska en keksi hupaisampaa mittaustapaa kuin Välipakan tapa mitata Näsinneulan korkeus Kari Aronpurolla. Kärsin siis niinsanotusta mittauskateudesta.

on vain valittava oikea yksikkö
Näsinneula on 91 Kari Aronpuroa seisomassa päälletysten
nupissaan kolme keltaista säkenöivää lamppua.

Edellisestä tietenkin seuraa, että haluaisin todentaa mittauksen paikkanpitävyyden Kari Aronpuron avulla. Siitä seuraa edelleen erinäisiä villejä tapoja mitata asioita ja ihmetellä, että miksi mittaaminen  ylipäätään suoritetaan varsin tylsästi. Kokeilen vähän. 1 metri on = 4 Tuija Välipakan Uutisia!-kokoelmaa päällekkäin. Jatkan vähän. Liisa Penttinen (nimi muutettu) on = 6 Tuija Välipakan Uutisia!-kokoelmaa päällekkäin + 1 Lauri Viidan Betonimylläri.

Uutisia! on hälyisä kokoelma ja itse runot jäävät paikoin vähän liikaakin muun tämän kokoelman sivuilla tapahtuvan toiminnan varjoon. Kuitenkin tämä häly on kiinnostavaa hälyä, mutta siitä huolimatta pyytelen lukiessani välillä armoa. Koska teoksen kannessa on nainen joka kelluu niin jo etukäteen ja itseltänikin salaa onnistuin luomaan position, että lähden tutustumaan näihin runoihin nimenomaan kellunta-asennosta. Asetuin selälleni ja sitten mentiin. Mihin mentiin? No se ei nyt ole se pointti. Sen seuraus on.

Seuraus on sekin, että törmään uutisiin, joihin olen vaarassa hukkua. Ehkä se kannen nainenkin on jo hukkumassa. Näyttääkö hukkuva muka niin rauhalliselta kuin kannen nainen? Ettei vaan olisi kyseessä valehukkuja? Uutisten! käsipuolessa roikkuvat sinnikkäästi valeuutiset  ja niiden ihoon on tatuoitu fontteja. (No kun nyt kerran kysyit, niin Times New Roman).

Uutisissa! keikahtaa usein. Se lisää lukijansa luovuutta ja vapauttaa näkemään elämää ympärillä uusista näkökulmista. Ei siis olisi järin väärin väittää, että Uutisia! on luovuuden self help -kirja.



Tuija Välipakka: Uutisia! (2018)
109 sivua
Kustantaja: Siltala
Upea kansi on Elina Warstan käsialaa

Kiitos arvostelukappaleesta!

*iltavilli=pikkulapsilla tavattu tila, joka iskee iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja ilmenee vauhtina ja vaaratilanteina ja venyttää vanhempien hermoja tilanteeseen nähden jälkikäteen ajatellen kohtuuttomasti. Saattaa myös aiheuttaa kyseisten vanhempien kyseisten hermojen ns. menemisen.