Taivaspaikkoja tarjolla! - Piia Leino: Taivas

Tule sinäkin Taivaaseen siellä on nastaa.
Tule laulamaan: Hakuna matata! Ei huolen häivää, päivä on huoleton ...

Edessä on kylmäävä tulevaisuus, mikäli on uskominen Piia Leinon romaania Taivas. Se sijoittuu vuoteen 2058 ja vaikka aikajänne tähän päivään on vain 40 vuotta on paljon näiden vuosien aikana ehtinyt tapahtua. On mm. sodittu ja sodan ovat voittaneet isänmaalliset. Kansakunta on ajettu niin pahaan lamaannuksen tilaan, että sitä ei kiinnosta edes seksi. Niinpä lapsiakaan ei enää synny. Helsinki on eristetty muurilla ja kaduilla partioivat pistinmiehet. Yhteiskunnan struktuuri on romahtanut ja ihmiset poistuvat vain harvoin kotoaan. Ulkosalla värjöttelevät kerjäläiset, joilla muuta paikkaa ei ole. Ne onnekkaat joilla on siihen mahdollisuus, viettävät aikaansa Taivas-nimisessä virtuaalimaailmassa.

Leinon scifiksi luokitellusta romaanista tekee erityisen kovan jutun se, että se sijoittuu niin lähitulevaisuuteen, että moni lukijoista voi tarkastella sitä osana omaa mahdollista tulevaisuuttaan. Taivas näyttää, miten äkkiä sopimustenvarainen yhteiskuntajärjestys voi musertua ja sen tuloksena syntyä kauhujen maailma. Jos emme halua Taivaassa kuvattua tulevaisuutta tekemisen aika olisi nyt. Sitä tosin ei taida uskoa kukaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Lauletaan:

Heaven, I'm in heaven,
And the cares that hang around me through the week
Seem to vanish like a gambler's lucky streak

Taivaassa ihmisillä ei ole muita kiinnostuksenkohteita  kuin virtuaalitrippi Taivas-maailmaan, jossa purot solisevat puhtaina, värit loistavat hivelevän kirkkaina ja ilma on ihmeen ihanaa hengittää. Ihan kenelle tahansa "taivasmatkoja" ei tarjota, vaan oikeudet keinomaailmaan on erikseen hankittava. Taivaassa vierailee ahkerasti myös romaanin päähenkilö Akseli - tutkija, joka ajautuu osaksi ihmiskoetta, jossa hän alkaa nauttia pillereitä, jotka saavat hänet jälleen tuntemaan ja kokemaan mielenkiintoa elämää kohtaan.

Taivaassa Akseli tapaa Iinan ja kun hän lamaannuksen haihtuessa huomaa omaavansa tunteita Iinaa kohtaan hän antaa myös tälle käsiinsä saamiaan lamaannuksenpoistopillereitä. Siitä alkavat ongelmat.

Nerokkainta Leinon romaanissa on, että se saa pohtimaan ihmisen käyttäytymisen motiiveja ja ihmisen hallitsemiseen liittyvää mekaniikkaa. Kun ihmiseltä poistetaan tunteet ja halut hänet on helppo pitää ruodussa, koska hänessä ei synny ajatusta vastarinnasta. Romaanissa nousee myös esiin kipeä kysymys siitä, että onko ihmisten välinen rauha mahdollista vain silloin, kun ihminen on henkisesti niin lamaantunut, että hän ei halua mitään.

Leinon luoma kuva on pelottava, mutta toiselta puolin siinä voi nähdä vastarinnan voiman. Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka eivät suostu ja ihmisiä, jotka kapinoivat on ihmiskunnalla vielä toivoa. Taivas osuu myös suoraan suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan, jossa köyhiä ja työttömiä pyritään nöyryyttämään ja heiltä vaaditaan toimia, jotka muistuttavat hölmöläisten hommaa. Näin heidät pidetään sekä kiireisinä raportoijina että henkiesti lamaantuneina, jotka ovatkin hyviä keinoja kapina-ajatusten neutraloimiseksi.

Toinen näkökulma Taivaaseen on lukea sitä kritiikkinä elämisen keinotekoistumista, erityisesti virtuaalimaailmoja, kohtaan. Jos tilanne on se, että keinotekoisesti tuotettu maailma tarjoaa enemmän impulsseja ja sykettä kuin reaalimaailma, miksi kukaan haluaisi elää reaalimaailmassa? Koneet ja tekoäly tunkevat elämäämme kiihtyvällä tahdilla, eikä välttämättä ole ollenkaan kaukana päivä, jolloin joudumme huomaamaan, että ajatus siitä, että  me hallitsemme niitä on pelkkä illuusio.

Taivas on kirjoitettu niin vetävästi, että se simuloi jo itsessään virtuaalimaailman koukuttavuutta. Jotain varsin kammottavaa on siinä, että tässä romaanissa Helsinki on edelleen näennäisesti se sama kaupunki, jossa asun, mutta samanaikaisesti myös jotain aivan muuta. Jotain, jonka vilahduksia nykypäivässä emme saisi olla panematta merkille.



Piia Leino: Taivas (2018)
250 sivua
Kustantaja: S&S