Siirry pääsisältöön

Heli Slunga: Orjan kirja



Minä, Tokmannin Demeter, möyrin näissä runoissa kuin hedelmällisyysriitistä varastetussa sperman pirskomassa mullassa.

Onko se nyt niin paha juttu, jos runokokoelmasta löytää yhden lauseen, johon tykästyy niin, että sen lukee yhä uudestaan? Onko se vääryyttä kokoelman muita lauseita ja itse kokoelmaa kohtaan? Tai kirjailijaa? Tai maailmankaikkeutta?

Lukiessani runoja minulle on käynyt ennenkin niin, että joku lause on kohonnut kokoelmasta ilmaan kuin mikäkin itsensä oikeuttanut johtomotiivi ja niin kävi nyt taas lukiessani Heli Slungan Orjan kirjaa. Kun yksi lause alkaa hallita siitä seuraa, että alan nähdä koko kokoelman sen kautta. Joskus tällainen lause voi toimia kuin lumiaura, joka avaa tien muille lauseille. Joskus taas tämä yksittäinen lause voi loistaa valoa niin, että muut lauseet jäävät lavatanssien seinäruusuksi.

Orjan kirjassa tällainen lause on:

"Tiedäthän, aviomies: tämä on final call, enempää aikaa ei ole,
lisää ei tule" (kursivointi ja lihavointi Slungan)

Final call vie minut lentokentälle. Välitilaan. Siirrän sinne myös aviomiehen niin hän voi istua pubissa ja juoda olutta ja röyhtäillä. Itse asiassa toivon - ja tämä on tunnustus - että final call menisi häneltä kokonaan ohi ja hän unohtuisi tuoppinsa kanssa omiin miessuuruusunelmiinsa.

Ja niin minä, joka olen
"muovitiaramissi" ja "ketsuppitahrainen kipsivenus"
joka "haisen kuin villiminkki"
jolla on "säkenöivät hameenhelmat"
"kellareihin piilotetut tavaraunelmat" ja
"kuviteltu anarkistisympatia"

niin minä otan ja lähden.

*

Tykkään Heli Slungan kielestä. Tykkään sen voimasta ja draivista. Tykkään sen pohjoisenpainavasta,, ironian täyttämästä suoraan sanomisesta, joka saa häntäluun tärisemään. Tykkään tällaisesta tilan haltuunnottamisesta (ja hyvät hyssykät kuinka kauan tämä näyttämö on Naista saanut odottaa ja itseään putskliininä Miestä varten valmiustilassa pitää) ja anteeksipyytelemättömyydestä. Tykkään tällaisesta seksuaalisesta litisevästä lätinästä ja näistä naisista, joilla on jotenkin - metaforisesti ellei muuten - vaatekappaleet vinossa (ellei niitä ole jo riisuttu) ja kengissä korkolaput, jotka soittavat synnin sinfoniaa.

SHOWTIME

Kamera käy. Nyt kuvataan Tuote nimeltä Maria N.

Minä olen Maria N. Minua saa katsoa jos maksaa. Tässä olen menossa suihkuun. Tässä saippuavaahto valuu pitkin Mentor Round Cohesive Gel High Profile 750 cc-rintojani. [..] Minulle saa soittaa hintaan 10,8 €/min. Minä masturboin tai irvistelen maksusta. (Ja mainostan, mutta se on vielä kalliimpaa). Tässä kosketan varpaitani. Tässä nenästäni valuu räkää. [...] Minulle on perustettu viharyhmä. Minulle on perustettu kriisiryhmä. Minulla on antifanisivut. Kultakalallani on fanisivut. Rinnoillani on ihailijakerho.

Oletko samaa mieltä kanssani, että Maria N. on täydellinen tuote?
Kyllä:
Ei:
En osaa sanoa:

*

Tehdäänpä vielä pieni zoomaus kotielämään, hellan ja kaukosäädintä hyväilevän aviomiehen väliin, josta löytyy konttaava nainen, joka kaiken lisäksi on tyytymätön osaansa.

Minusta oli ikävää kontata pitkin lattioita
pienet kultaiset geishakuulat vaginassani, yhteensä 100 grammaa
ja niinpä jätin sen muiden huoleksi

Mitäs sanot, tehtäiskö mekin niin? Minusta ajatus asian jättämisestä muiden huoleksi on erittäin varteenotettava. Tässä kun nyt naistenpäiväkin lähestyy on hyvä tarkistaa elämisentapaansa ja vapauttaa itsensä ylimääräisistä konttauksista ja kuulista. Mitäs jos ryhdyttäisiin feministeiksi?

*

Slungan sanoilla on ruumiit, jotka eivät ole mallimitoissa. Niiden catwalk on pohjoinen kylänraitti ja erinomaisen hyvä niin. Orjan kirjan runoissa on kiimaa ja vapautusta. Imen näitä runoja kuin mustaa tikkaria, suupielissä valuu salmiakkivanat. On ok olla räkäinen, pattipolvinen ja haluava. On ok olla käyttämättä 200 euroa maksavaa kuorinta-ainetta. On ok ja jopa toivottavaa olla itsestäänselvästi, vaikka on nainen tai sellaiseksi oletettu.



Heli Slunga: Orjan kirja
83 sivua
Kustantaja: WSOY



Kommentit

  1. Muistaakseni Annika K suositti tämän lukemista, mutta en ole saanut toimeksi, ehkä kannattakisi, vaikuttaa vahvalta ja vahvasti.

    (Tunnistan ja tunnustan erilaisuuteni, minusta kaljalasin ääressä istuminen on ajanhukkaa. Vieraantuminen tästä kulttuurista, miesten saunailloista, alkaa olla omalta kohdaltani aika pitkällä, ja pakosta istun kyllä työpaikan illanistujaisissa ja saunailloissa, mutta en enää vapaa-ajalla vapaaehtoisesti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan vahva kokoelma ja riemukas tyylilaji. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, miten tämä sinua puhuttelisi.

      Mitä tulee noihin erilaisiin porukoihin, niin harvoin itsekään tunnen niissä oloani kotoisaksi. Poikkeuksena ovat kirjanystävien porukat. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post