Heli Slunga: Orjan kirja

Minä, Tokmannin Demeter, möyrin näissä runoissa kuin hedelmällisyysriitistä varastetussa sperman pirskomassa mullassa.

Onko se nyt niin paha juttu, jos runokokoelmasta löytää yhden lauseen, johon tykästyy niin, että sen lukee yhä uudestaan? Onko se vääryyttä kokoelman muita lauseita ja itse kokoelmaa kohtaan? Tai kirjailijaa? Tai maailmankaikkeutta?

Lukiessani runoja minulle on käynyt ennenkin niin, että joku lause on kohonnut kokoelmasta ilmaan kuin mikäkin itsensä oikeuttanut johtomotiivi ja niin kävi nyt taas lukiessani Heli Slungan Orjan kirjaa. Kun yksi lause alkaa hallita siitä seuraa, että alan nähdä koko kokoelman sen kautta. Joskus tällainen lause voi toimia kuin lumiaura, joka avaa tien muille lauseille. Joskus taas tämä yksittäinen lause voi loistaa valoa niin, että muut lauseet jäävät lavatanssien seinäruusuksi.

Orjan kirjassa tällainen lause on:

"Tiedäthän, aviomies: tämä on final call, enempää aikaa ei ole,
lisää ei tule" (kursivointi ja lihavointi Slungan)

Final call vie minut lentokentälle. Välitilaan. Siirrän sinne myös aviomiehen niin hän voi istua pubissa ja juoda olutta ja röyhtäillä. Itse asiassa toivon - ja tämä on tunnustus - että final call menisi häneltä kokonaan ohi ja hän unohtuisi tuoppinsa kanssa omiin miessuuruusunelmiinsa.

Ja niin minä, joka olen
"muovitiaramissi" ja "ketsuppitahrainen kipsivenus"
joka "haisen kuin villiminkki"
jolla on "säkenöivät hameenhelmat"
"kellareihin piilotetut tavaraunelmat" ja
"kuviteltu anarkistisympatia"

niin minä otan ja lähden.

*

Tykkään Heli Slungan kielestä. Tykkään sen voimasta ja draivista. Tykkään sen pohjoisenpainavasta,, ironian täyttämästä suoraan sanomisesta, joka saa häntäluun tärisemään. Tykkään tällaisesta tilan haltuunnottamisesta (ja hyvät hyssykät kuinka kauan tämä näyttämö on Naista saanut odottaa ja itseään putskliininä Miestä varten valmiustilassa pitää) ja anteeksipyytelemättömyydestä. Tykkään tällaisesta seksuaalisesta litisevästä lätinästä ja näistä naisista, joilla on jotenkin - metaforisesti ellei muuten - vaatekappaleet vinossa (ellei niitä ole jo riisuttu) ja kengissä korkolaput, jotka soittavat synnin sinfoniaa.

SHOWTIME

Kamera käy. Nyt kuvataan Tuote nimeltä Maria N.

Minä olen Maria N. Minua saa katsoa jos maksaa. Tässä olen menossa suihkuun. Tässä saippuavaahto valuu pitkin Mentor Round Cohesive Gel High Profile 750 cc-rintojani. [..] Minulle saa soittaa hintaan 10,8 €/min. Minä masturboin tai irvistelen maksusta. (Ja mainostan, mutta se on vielä kalliimpaa). Tässä kosketan varpaitani. Tässä nenästäni valuu räkää. [...] Minulle on perustettu viharyhmä. Minulle on perustettu kriisiryhmä. Minulla on antifanisivut. Kultakalallani on fanisivut. Rinnoillani on ihailijakerho.

Oletko samaa mieltä kanssani, että Maria N. on täydellinen tuote?
Kyllä:
Ei:
En osaa sanoa:

*

Tehdäänpä vielä pieni zoomaus kotielämään, hellan ja kaukosäädintä hyväilevän aviomiehen väliin, josta löytyy konttaava nainen, joka kaiken lisäksi on tyytymätön osaansa.

Minusta oli ikävää kontata pitkin lattioita
pienet kultaiset geishakuulat vaginassani, yhteensä 100 grammaa
ja niinpä jätin sen muiden huoleksi

Mitäs sanot, tehtäiskö mekin niin? Minusta ajatus asian jättämisestä muiden huoleksi on erittäin varteenotettava. Tässä kun nyt naistenpäiväkin lähestyy on hyvä tarkistaa elämisentapaansa ja vapauttaa itsensä ylimääräisistä konttauksista ja kuulista. Mitäs jos ryhdyttäisiin feministeiksi?

*

Slungan sanoilla on ruumiit, jotka eivät ole mallimitoissa. Niiden catwalk on pohjoinen kylänraitti ja erinomaisen hyvä niin. Orjan kirjan runoissa on kiimaa ja vapautusta. Imen näitä runoja kuin mustaa tikkaria, suupielissä valuu salmiakkivanat. On ok olla räkäinen, pattipolvinen ja haluava. On ok olla käyttämättä 200 euroa maksavaa kuorinta-ainetta. On ok ja jopa toivottavaa olla itsestäänselvästi, vaikka on nainen tai sellaiseksi oletettu.



Heli Slunga: Orjan kirja
83 sivua
Kustantaja: WSOY