Siirry pääsisältöön

Heli Slunga: Orjan kirja



Minä, Tokmannin Demeter, möyrin näissä runoissa kuin hedelmällisyysriitistä varastetussa sperman pirskomassa mullassa.

Onko se nyt niin paha juttu, jos runokokoelmasta löytää yhden lauseen, johon tykästyy niin, että sen lukee yhä uudestaan? Onko se vääryyttä kokoelman muita lauseita ja itse kokoelmaa kohtaan? Tai kirjailijaa? Tai maailmankaikkeutta?

Lukiessani runoja minulle on käynyt ennenkin niin, että joku lause on kohonnut kokoelmasta ilmaan kuin mikäkin itsensä oikeuttanut johtomotiivi ja niin kävi nyt taas lukiessani Heli Slungan Orjan kirjaa. Kun yksi lause alkaa hallita siitä seuraa, että alan nähdä koko kokoelman sen kautta. Joskus tällainen lause voi toimia kuin lumiaura, joka avaa tien muille lauseille. Joskus taas tämä yksittäinen lause voi loistaa valoa niin, että muut lauseet jäävät lavatanssien seinäruusuksi.

Orjan kirjassa tällainen lause on:

"Tiedäthän, aviomies: tämä on final call, enempää aikaa ei ole,
lisää ei tule" (kursivointi ja lihavointi Slungan)

Final call vie minut lentokentälle. Välitilaan. Siirrän sinne myös aviomiehen niin hän voi istua pubissa ja juoda olutta ja röyhtäillä. Itse asiassa toivon - ja tämä on tunnustus - että final call menisi häneltä kokonaan ohi ja hän unohtuisi tuoppinsa kanssa omiin miessuuruusunelmiinsa.

Ja niin minä, joka olen
"muovitiaramissi" ja "ketsuppitahrainen kipsivenus"
joka "haisen kuin villiminkki"
jolla on "säkenöivät hameenhelmat"
"kellareihin piilotetut tavaraunelmat" ja
"kuviteltu anarkistisympatia"

niin minä otan ja lähden.

*

Tykkään Heli Slungan kielestä. Tykkään sen voimasta ja draivista. Tykkään sen pohjoisenpainavasta,, ironian täyttämästä suoraan sanomisesta, joka saa häntäluun tärisemään. Tykkään tällaisesta tilan haltuunnottamisesta (ja hyvät hyssykät kuinka kauan tämä näyttämö on Naista saanut odottaa ja itseään putskliininä Miestä varten valmiustilassa pitää) ja anteeksipyytelemättömyydestä. Tykkään tällaisesta seksuaalisesta litisevästä lätinästä ja näistä naisista, joilla on jotenkin - metaforisesti ellei muuten - vaatekappaleet vinossa (ellei niitä ole jo riisuttu) ja kengissä korkolaput, jotka soittavat synnin sinfoniaa.

SHOWTIME

Kamera käy. Nyt kuvataan Tuote nimeltä Maria N.

Minä olen Maria N. Minua saa katsoa jos maksaa. Tässä olen menossa suihkuun. Tässä saippuavaahto valuu pitkin Mentor Round Cohesive Gel High Profile 750 cc-rintojani. [..] Minulle saa soittaa hintaan 10,8 €/min. Minä masturboin tai irvistelen maksusta. (Ja mainostan, mutta se on vielä kalliimpaa). Tässä kosketan varpaitani. Tässä nenästäni valuu räkää. [...] Minulle on perustettu viharyhmä. Minulle on perustettu kriisiryhmä. Minulla on antifanisivut. Kultakalallani on fanisivut. Rinnoillani on ihailijakerho.

Oletko samaa mieltä kanssani, että Maria N. on täydellinen tuote?
Kyllä:
Ei:
En osaa sanoa:

*

Tehdäänpä vielä pieni zoomaus kotielämään, hellan ja kaukosäädintä hyväilevän aviomiehen väliin, josta löytyy konttaava nainen, joka kaiken lisäksi on tyytymätön osaansa.

Minusta oli ikävää kontata pitkin lattioita
pienet kultaiset geishakuulat vaginassani, yhteensä 100 grammaa
ja niinpä jätin sen muiden huoleksi

Mitäs sanot, tehtäiskö mekin niin? Minusta ajatus asian jättämisestä muiden huoleksi on erittäin varteenotettava. Tässä kun nyt naistenpäiväkin lähestyy on hyvä tarkistaa elämisentapaansa ja vapauttaa itsensä ylimääräisistä konttauksista ja kuulista. Mitäs jos ryhdyttäisiin feministeiksi?

*

Slungan sanoilla on ruumiit, jotka eivät ole mallimitoissa. Niiden catwalk on pohjoinen kylänraitti ja erinomaisen hyvä niin. Orjan kirjan runoissa on kiimaa ja vapautusta. Imen näitä runoja kuin mustaa tikkaria, suupielissä valuu salmiakkivanat. On ok olla räkäinen, pattipolvinen ja haluava. On ok olla käyttämättä 200 euroa maksavaa kuorinta-ainetta. On ok ja jopa toivottavaa olla itsestäänselvästi, vaikka on nainen tai sellaiseksi oletettu.



Heli Slunga: Orjan kirja
83 sivua
Kustantaja: WSOY



Kommentit

  1. Muistaakseni Annika K suositti tämän lukemista, mutta en ole saanut toimeksi, ehkä kannattakisi, vaikuttaa vahvalta ja vahvasti.

    (Tunnistan ja tunnustan erilaisuuteni, minusta kaljalasin ääressä istuminen on ajanhukkaa. Vieraantuminen tästä kulttuurista, miesten saunailloista, alkaa olla omalta kohdaltani aika pitkällä, ja pakosta istun kyllä työpaikan illanistujaisissa ja saunailloissa, mutta en enää vapaa-ajalla vapaaehtoisesti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan vahva kokoelma ja riemukas tyylilaji. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, miten tämä sinua puhuttelisi.

      Mitä tulee noihin erilaisiin porukoihin, niin harvoin itsekään tunnen niissä oloani kotoisaksi. Poikkeuksena ovat kirjanystävien porukat. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e