Siirry pääsisältöön

Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään

Doris Kareva on Viron arvostetuimpia (nais)runoilijoita. Vikipeedia tietää kertoa, että Karevalta on julkaistu 16 runokokoelmaa, joista ensimmäinen vuonna 1978. Tulevaisuus on meneillään -kokoelman runot on valittu  teoksista nimeltä Mandragora (2002), Aja Kuju (2005) ja Deka (2008).

Kun lukee paljon loistavia (em. sanan kaksoismerkityksessä) runoja odotukset erityisesti kieltä kohtaan ovat vaarassa käydä kohtuuttomiksi. Tai niin siis ainakin minulla. Tästä johtuen Doris Karevan runot vaikuttivat melko tavallisilta - vähän niinkuin wifi-yhteyksien parista olisi palattu modeemin jodlaukseen.

Karevan runot eivät edusta runotyyppiä, josta intoudun. Olen liiaksi ironian ja kapinallisenergisen melskeen ystävä, jotta olisin saanut kerättyä niistä kierroksia.

Ei tilanne silti ole Karevankaan runojen suhteen menetetty. Ei ollenkaan. Oikeastaan tunnen vähän huojennustakin, kun runot ovat sillä tapaa selkeitä, että ne avaavat itseään ilman että minun pitää pyytää ja koputtaa rystyseni verille. Karevan runoissa ei viitata Facebookiin, Instagrammiin tai muihin somen syviin kaivoihin (usein = likaviemäreihin).

Karevan runot ovat maanläheisiä ja usein niissä tutkiskellaan rakkautta. Lähennytään ja loitonnutaan. Pannaan merkille ja päätellään. Niissä tapahtuu pieniä liikkeitä niin kuin purtaisiin helmiäistä hohtavilla mimihampailla ja parhaimillaan ne näykkäisevät tavalla, joka saa autsin pääsemään huulilta. Toisinaan taas - ja vähän liian usein - runot toimivat kuin positiivarien elämänohjekorttien näennäisviisaudet ja silloin tekee mieli juosta. Lujaa.

Karevan kokoelmaa lukiessani huomaan olevani auttamattoman runohemmoteltu. Syy tilaani löytyy täältä. Ihmiselle, joka ei ole lukenut kovin paljon runoja ja joka epäröi niihin tutustua Tulevaisuus on meneillään tarjoaa kitisemättömän portin runojen maailmaan. Ken siitä käy ... Voin kertoa jo etukäteen, että en ota mitään vastuuta siitä, jos joku Karevan runojen myötä ajautuu runojen lukijaksi. Ihan saa ihminen siinä tapauksessa itseään tilanteestaan syyttää.

Sivujen väleissä ja sanojen selän takana piileskelee tosiaan tässä kokoemassa rakkaus. Välillä se suostuu tulemaan esiin, välillä taas leikkii hengetöntä.

Kokoelman hienoimmaksi lausepariksi olen valmis nostamaan seuraavan toteamuksen

"Miksi tapaisimme
olet minulle ilmaa.

Kaikkialla läsnä."

Ei lisättävää.



Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään (2011)
84 sivua
Suomentanut Hannu Oittinen
Kustantaja: NyNorden



Kommentit

  1. Runohemmoteltu :) Jep, runojen lukemisen aloittaa kukin omalla vastuullaan. Minä löysin yhden Kotjuhin kokoelman plus sitten vielä yhden virolais-suomalaisen antologian - perästä kuuluu.

    Kiva kun olet mukana runosunnuntaissa. Itselläni oli nyt vuorossa lempeitä & leppeitä runoja meiltä ja Virosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan huomannut, että olen lukenut niin kovia kokoelmia, että alkaa jo tulla tätä, että ei mikä tahansa enää iskekään. Kareva on kyllä saanut palkintoja ja tunnustusta, joten ei hän sinänsä ole ollenkaan mikään ns. huono runoilija. Oma runomakuni ei vaan oikein näiden runojen kanssa mätsännyt.

      Joo osallistun runosunnuntaihin aina, jos sattuu olemaan sopiva postaus valmiina. Viime sunnuntaina sain idean, mutta hylkäsin sen sitten kuitenkin, mutta varmaan jossain muodossa sen vielä toteutan.

      Poista
  2. Runohemmoteltu <3

    Esittelysi perusteella en taida tarttua tähän kirjaan, olen myös enempi kapinallishenkinen ja anarkistinen runojen suhteen.

    Tuosta sitaatista tuli mieleen hokema, jota joskus teininä toisteltiin, alkuperää en tiedä:

    Olet kuin ilmaa minulle,
    mutta ilman ilmaa
    en voi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan aika mahtavaa, että kun tässä nyt olen vuoden suht aktiivisesti runoja lukenut, niin alkaa tulla jo käsitystä, mikä runoudessa on eniten mua puhuttelevaa. Eipä silti, kyllä mä tykkään edelleen esim. Uuno Kailaksesta.

      Tuota sun ilmaversiota en ole kuullutkaan ennen. Sen sijaan muistan biisin: olet ilma jota hengitän, olet kaikki minkä ymmärrän tms. tms.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post