Siirry pääsisältöön

Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään

Doris Kareva on Viron arvostetuimpia (nais)runoilijoita. Vikipeedia tietää kertoa, että Karevalta on julkaistu 16 runokokoelmaa, joista ensimmäinen vuonna 1978. Tulevaisuus on meneillään -kokoelman runot on valittu  teoksista nimeltä Mandragora (2002), Aja Kuju (2005) ja Deka (2008).

Kun lukee paljon loistavia (em. sanan kaksoismerkityksessä) runoja odotukset erityisesti kieltä kohtaan ovat vaarassa käydä kohtuuttomiksi. Tai niin siis ainakin minulla. Tästä johtuen Doris Karevan runot vaikuttivat melko tavallisilta - vähän niinkuin wifi-yhteyksien parista olisi palattu modeemin jodlaukseen.

Karevan runot eivät edusta runotyyppiä, josta intoudun. Olen liiaksi ironian ja kapinallisenergisen melskeen ystävä, jotta olisin saanut kerättyä niistä kierroksia.

Ei tilanne silti ole Karevankaan runojen suhteen menetetty. Ei ollenkaan. Oikeastaan tunnen vähän huojennustakin, kun runot ovat sillä tapaa selkeitä, että ne avaavat itseään ilman että minun pitää pyytää ja koputtaa rystyseni verille. Karevan runoissa ei viitata Facebookiin, Instagrammiin tai muihin somen syviin kaivoihin (usein = likaviemäreihin).

Karevan runot ovat maanläheisiä ja usein niissä tutkiskellaan rakkautta. Lähennytään ja loitonnutaan. Pannaan merkille ja päätellään. Niissä tapahtuu pieniä liikkeitä niin kuin purtaisiin helmiäistä hohtavilla mimihampailla ja parhaimillaan ne näykkäisevät tavalla, joka saa autsin pääsemään huulilta. Toisinaan taas - ja vähän liian usein - runot toimivat kuin positiivarien elämänohjekorttien näennäisviisaudet ja silloin tekee mieli juosta. Lujaa.

Karevan kokoelmaa lukiessani huomaan olevani auttamattoman runohemmoteltu. Syy tilaani löytyy täältä. Ihmiselle, joka ei ole lukenut kovin paljon runoja ja joka epäröi niihin tutustua Tulevaisuus on meneillään tarjoaa kitisemättömän portin runojen maailmaan. Ken siitä käy ... Voin kertoa jo etukäteen, että en ota mitään vastuuta siitä, jos joku Karevan runojen myötä ajautuu runojen lukijaksi. Ihan saa ihminen siinä tapauksessa itseään tilanteestaan syyttää.

Sivujen väleissä ja sanojen selän takana piileskelee tosiaan tässä kokoemassa rakkaus. Välillä se suostuu tulemaan esiin, välillä taas leikkii hengetöntä.

Kokoelman hienoimmaksi lausepariksi olen valmis nostamaan seuraavan toteamuksen

"Miksi tapaisimme
olet minulle ilmaa.

Kaikkialla läsnä."

Ei lisättävää.



Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään (2011)
84 sivua
Suomentanut Hannu Oittinen
Kustantaja: NyNorden



Kommentit

  1. Runohemmoteltu :) Jep, runojen lukemisen aloittaa kukin omalla vastuullaan. Minä löysin yhden Kotjuhin kokoelman plus sitten vielä yhden virolais-suomalaisen antologian - perästä kuuluu.

    Kiva kun olet mukana runosunnuntaissa. Itselläni oli nyt vuorossa lempeitä & leppeitä runoja meiltä ja Virosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan huomannut, että olen lukenut niin kovia kokoelmia, että alkaa jo tulla tätä, että ei mikä tahansa enää iskekään. Kareva on kyllä saanut palkintoja ja tunnustusta, joten ei hän sinänsä ole ollenkaan mikään ns. huono runoilija. Oma runomakuni ei vaan oikein näiden runojen kanssa mätsännyt.

      Joo osallistun runosunnuntaihin aina, jos sattuu olemaan sopiva postaus valmiina. Viime sunnuntaina sain idean, mutta hylkäsin sen sitten kuitenkin, mutta varmaan jossain muodossa sen vielä toteutan.

      Poista
  2. Runohemmoteltu <3

    Esittelysi perusteella en taida tarttua tähän kirjaan, olen myös enempi kapinallishenkinen ja anarkistinen runojen suhteen.

    Tuosta sitaatista tuli mieleen hokema, jota joskus teininä toisteltiin, alkuperää en tiedä:

    Olet kuin ilmaa minulle,
    mutta ilman ilmaa
    en voi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan aika mahtavaa, että kun tässä nyt olen vuoden suht aktiivisesti runoja lukenut, niin alkaa tulla jo käsitystä, mikä runoudessa on eniten mua puhuttelevaa. Eipä silti, kyllä mä tykkään edelleen esim. Uuno Kailaksesta.

      Tuota sun ilmaversiota en ole kuullutkaan ennen. Sen sijaan muistan biisin: olet ilma jota hengitän, olet kaikki minkä ymmärrän tms. tms.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e