Kun lukee paljon loistavia (em. sanan kaksoismerkityksessä) runoja odotukset erityisesti kieltä kohtaan ovat vaarassa käydä kohtuuttomiksi. Tai niin siis ainakin minulla. Tästä johtuen Doris Karevan runot vaikuttivat melko tavallisilta - vähän niinkuin wifi-yhteyksien parista olisi palattu modeemin jodlaukseen.
Karevan runot eivät edusta runotyyppiä, josta intoudun. Olen liiaksi ironian ja kapinallisenergisen melskeen ystävä, jotta olisin saanut kerättyä niistä kierroksia.
Ei tilanne silti ole Karevankaan runojen suhteen menetetty. Ei ollenkaan. Oikeastaan tunnen vähän huojennustakin, kun runot ovat sillä tapaa selkeitä, että ne avaavat itseään ilman että minun pitää pyytää ja koputtaa rystyseni verille. Karevan runoissa ei viitata Facebookiin, Instagrammiin tai muihin somen syviin kaivoihin (usein = likaviemäreihin).
Karevan runot ovat maanläheisiä ja usein niissä tutkiskellaan rakkautta. Lähennytään ja loitonnutaan. Pannaan merkille ja päätellään. Niissä tapahtuu pieniä liikkeitä niin kuin purtaisiin helmiäistä hohtavilla mimihampailla ja parhaimillaan ne näykkäisevät tavalla, joka saa autsin pääsemään huulilta. Toisinaan taas - ja vähän liian usein - runot toimivat kuin positiivarien elämänohjekorttien näennäisviisaudet ja silloin tekee mieli juosta. Lujaa.
Karevan kokoelmaa lukiessani huomaan olevani auttamattoman runohemmoteltu. Syy tilaani löytyy täältä. Ihmiselle, joka ei ole lukenut kovin paljon runoja ja joka epäröi niihin tutustua Tulevaisuus on meneillään tarjoaa kitisemättömän portin runojen maailmaan. Ken siitä käy ... Voin kertoa jo etukäteen, että en ota mitään vastuuta siitä, jos joku Karevan runojen myötä ajautuu runojen lukijaksi. Ihan saa ihminen siinä tapauksessa itseään tilanteestaan syyttää.
Sivujen väleissä ja sanojen selän takana piileskelee tosiaan tässä kokoemassa rakkaus. Välillä se suostuu tulemaan esiin, välillä taas leikkii hengetöntä.
Kokoelman hienoimmaksi lausepariksi olen valmis nostamaan seuraavan toteamuksen
"Miksi tapaisimme
olet minulle ilmaa.
Kaikkialla läsnä."
Ei lisättävää.
Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään (2011)
84 sivua
Suomentanut Hannu Oittinen
Kustantaja: NyNorden
Runohemmoteltu :) Jep, runojen lukemisen aloittaa kukin omalla vastuullaan. Minä löysin yhden Kotjuhin kokoelman plus sitten vielä yhden virolais-suomalaisen antologian - perästä kuuluu.
VastaaPoistaKiva kun olet mukana runosunnuntaissa. Itselläni oli nyt vuorossa lempeitä & leppeitä runoja meiltä ja Virosta.
Olen tosiaan huomannut, että olen lukenut niin kovia kokoelmia, että alkaa jo tulla tätä, että ei mikä tahansa enää iskekään. Kareva on kyllä saanut palkintoja ja tunnustusta, joten ei hän sinänsä ole ollenkaan mikään ns. huono runoilija. Oma runomakuni ei vaan oikein näiden runojen kanssa mätsännyt.
PoistaJoo osallistun runosunnuntaihin aina, jos sattuu olemaan sopiva postaus valmiina. Viime sunnuntaina sain idean, mutta hylkäsin sen sitten kuitenkin, mutta varmaan jossain muodossa sen vielä toteutan.
Runohemmoteltu <3
VastaaPoistaEsittelysi perusteella en taida tarttua tähän kirjaan, olen myös enempi kapinallishenkinen ja anarkistinen runojen suhteen.
Tuosta sitaatista tuli mieleen hokema, jota joskus teininä toisteltiin, alkuperää en tiedä:
Olet kuin ilmaa minulle,
mutta ilman ilmaa
en voi elää.
Oikeastaan aika mahtavaa, että kun tässä nyt olen vuoden suht aktiivisesti runoja lukenut, niin alkaa tulla jo käsitystä, mikä runoudessa on eniten mua puhuttelevaa. Eipä silti, kyllä mä tykkään edelleen esim. Uuno Kailaksesta.
PoistaTuota sun ilmaversiota en ole kuullutkaan ennen. Sen sijaan muistan biisin: olet ilma jota hengitän, olet kaikki minkä ymmärrän tms. tms.