Siirry pääsisältöön

Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta I



Tänään on 18. marraskuuta.
Eilen oli 18. marraskuuta.
Huomenna on 18. marraskuuta.

Tilavuuden laskemisesta I aloittaa tanskalaisen Solvej Ballen septologian. Sen kolme ensimmäistä osaa palkittiin vuonna 2022 Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Olemme siis laadun äärellä. Vai olemmeko?

Ballen romaani kertoo 1700-luvun kuvitetuilla kirjoilla kauppaa käyvistä Tara ja Thomas Selteristä, jotka elävät yhä uudestaan 18. päivän marraskuuta. Teoksen alussa kyseistä päivää eletään 121. kertaa. Tara tiedostaa elävänsä saman päivän yhä uudestaan, kun taas Thomasille jokainen marraskuun 18. päivä on uusi päivä.

Koska Thomas ei tiedä olevansa juuttunut yhden ja saman päivän elämiseen samanlaisena yhä uudestaan hänellä ei ole asian tiedostamisesta aiheutuvaa ongelmaa ja ahdistusta. Tara sen sijaan elää "eksistentiaalisessa hälytysvalmiudessa" maailman arvaamattomuuden iskeydyttyä hänen silmilleen. Siitä, minkä tapahtuminen on aiemmin vaikuttanut täysin mahdottomalta on tullut tapahtunutta.

"Että aika pysähtyy. Että painovoima lakkaa olemasta. Että maailman logiikka ja luonnon lait raukeavat. Meidän on pakko ymmärtää, että odotuksemme maailman pysyvyydestä ovat epävarmalla pohjalla."

Aika on mennyt rikki, murtunut. Mitä tapahtuisi, jos tätä sunnuntaita ei seuraisikaan maanantai? Itse ainakin harvemmin tulen ajatelleeksi, että viikonpäivät ovat nekin babylonialaisten seitsemän taivaankappaleen pohjalta luoma järjestelmä. Yksi mahdollinen toteutuma monien toteutumatta jääneiden joukosta. 

Ballen teksti on kirjoitettu niin, että kappaleiden välissä on aina tyhjä rivi. Tämä on oiva ratkaisu, sillä lisäilma ei ole lukiessa pahitteeksi. Aina siihen asti, kun olen lukenut teoksesta 2/3 ihailen, mkiten paljon Balle saa ajan rikkokutumisesta irti. Viimeiset 1/3 alkavat kuitenkin olla toistoa, joka ei tuo teokseen enää juurikaan mitään uutta.

Kauhu toki kasvaa, sillä on hirvittävä ajatus, että on juuttunut ajan repeämään, josta ei ole mahdollista päästä irti. Että on Taran lailla tuomittu elämään samaa päivään yhä uudestaan ja että muut ihmiset luulevat elävänsä kyseistä päivää ensimmäistä kertaa.

Tilavuuden laskemisesta tarjoaa useita tulkintavaihtoehtoja, mutta en voi kieltää, ettenkö olisi odottanut sen tarjoavan jotakin sellaista, jota en ole aiemmin tullut lainkaan ajatelleeksi. Kova vaatimus, myönnän.

Tilanne on hieman samanlainen kuin lukiessani Kate Atkinsonin romaania Elämä elämältä, jossa Atkinson kirjoittaa vaihtoehtoisia elämänkulkuja. Jos ei olisikaan tapahtunut A, vaan B, miten elämä olisi siinä tapauksessa muotoutunut.  Sinänsä hieno idea, mutta minulle uutuusarvoltaan vähäinen.

Ballen romaania voidaan lukea kuvana Covid-pandemian aikaisesta eristäytymisen ajasta tai se voidaan nähdä kertomuksensa ihmisen perimmäisestä yksinäisyydestä ja mahdottomuudesta tavoittaa toista ihmistä. 

Yhtä lailla sen voi tulkita olevan filosofispainotteinen esitys elämän perusteiden näennäisen varmuuden purkamisesta. Mitä vähemmän on tullut ajatelleeksi ja kyseenalaistaneeksi elämän ns. yleisiä lakeja, sitä enemmän Ballen romaanilla on tarjottavaa.

 Tilavuuden laskemisesta lihallistaa Sisyfoksen, joka aina 18. päivän aamulla alkaa vierittää kiveään ylös vuoren rinnettä - kiveä, joka yön tullen taas vierii alas. Se on myös rakkaustarina ja rakkaus, usein omanlaistaan Sisyfoksen hommaa sekin.



Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta I
155 sivua
Om udredregning af rumfang I
Suomentanut Sanna Manninen
Kosmos 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän