Siirry pääsisältöön

Hyllynlämmittäjähaasteen lyhyt historia ja katsaus tulevaan



Vuoden 2019 hyllynlämmittäjähaastekirjani


Hyllynlämmittäjähaaste julistettiin ensimmäistä kertaa Sivumennen-podcastissa. Siinä on tarkoitus lukea kirjoja, jotka syystä tai toisesta tai kolmannesta ja usein neljännestäkin on riemulla ostettu ja kotiin kannettu, mutta jotka eivät kuitenkaan ole tulleet luetuiksi.

On aina yhtä ihmeellistä, että joku kirja on pakko ihan sillä siunaamalla saada omakseen, mutta silti voi kulua monta vuotta ennen kuin kyseisen kirjan tulee lukeneeksi.

HL-haasteessa on tarkoitus lukea vuoden aikana kaksitoista sellaista kirjaa, jotka ovat pitäneet kiinni kirjahyllypaikastaan jo pidempään.

Kun vuonna 2017 osallistuin ensimmäistä kertaa hyllynlämmittäjähaasteeseen onnistuin lukemaan puolet haasteeseen valitsemistani kirjoista.

Viime vuonna meni jo paremmin ja luin 8 haastekirjaa, jotka olivat:

Vuoden 2018 hyllynlämmittäjät


Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Vladimir Nabokov: Invitation to a beheading
Svetlana Aleksijevits: Tśernobylistä nousee rukous
Chris Kraus: Torpor
Marina Abramovic: Walk through walls
Clarice Lispector: Passio
Susan Sontag: Musta aurinko
Timo K. Mukka: Tabu

Vaikka itse tässä mainostankin, niin on kyllä aikamoisen kova joukko nämä kahdeksan. Erityisen ylpeä olen siitä, että sain Mustan auringon vi-hd-oin luettua.





Siirsin viime vuoden HL-haasteeseen ne kirjat, jotka jäivät lukematta vuoden 2017 HL-haasteessa. Näistä jäi seuraavat kolme kirjaa lukematta ja siirsin ne tämän vuoden haasteeseen. Seuraavat kirjat saavat siis jo kolmannen tilaisuutensa:

Samantha Harvey: The Wilderness
Christa Wolf: Kassandra
Eimear McBride: A Girl is a Half-Formed Thing


Laiha puolustus on, että Kassandran olen kyllä lukenut, mutta silloin oli kyseessä kirjaston kirja, eikä tämä omassa hyllyssäni majaileva.

Ensimmäistä kertaa vuoden 2018 HL-haasteessa olleista kirjoista toiselle kierrokselle jatkaa seuraava kirja:

Imogen Binnie: Nevada.

Tiukan ja tukalan kirjojen välisen taistelun jälkeen seuraavat kahdeksan teosta pääsevät uusina tulokkaina vuoden 2019 hyllynlämmittäjähaasteeseen:

Satu Taskinen: Katedraali 
Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin
John Barth: Uiva ooppera
Ferdinand von Schirach: Syyllisyys
Jenny Diski: In Gratitude
Elfriede Jelinek: Halu
Nell Zink: Nicotine
Therese Bohman: Aftonland


Kuten aiempinakin vuosina lähden hyllynlämmittäjähaasteeseen suurin toivein ja varmana siitä, että tänä vuonna onnistun lukemaan kaikki 12 haastekirjaani. Saas nähdä kuinka käy?

Oletko sinä mukana hyllynlämmittäjähaasteessa? Millä kirjoilla aiot haastaa itsesi tänä vuonna?








Kommentit

  1. Diski odottelee kirjahyllyssäni, ja muutakin

    VastaaPoista
  2. Jelinek hyvä mut ei ehkä mieli:
    https://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/12/vinterresa-av-elfriede-jelinek.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jelinekin kirjaa odotan pelon, jännityksen ja hermostuksen sekaisin tuntein. 😀

      Poista
  3. Löysin Jenny Diskin viime vuonna, aloitin juuri tuolla In Gratitude -kirjalla. Mielenkiintoinen kirjailija ja jännä yhteys Doris Lessingiin! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on tuo mainitsemasi yhteys? Tuleeko se ilmi tuossa In Gratitude -kirjassa? Alkoi nyt kovasti kiinnostamaan ko. asia.

      Poista
  4. Luin eilen tästä haasteesta jossakin postauksessa ja kiinnostuin tästä. Saas nähdä lähdenkö mukaan. En ole lukenut yhtään noista pinossasi olevista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän haasteen aloitti Sivumennen podcastin Jonna ja Johanna kolmisen vuotta sitten ja aika moni on ottanut tämän jokavuotiseksi haasteeksi, kun noita lukemattomia kirjoja hyllyssä tuntuu piisaavaan. Tähän voi hyvin lähteä mukaan ilman vähäisimpiäkään paineita. Tärkeintä on yritys!

      Poista
  5. Voipi olla että lähden taas tähänkin haasteeseen. Viimevuotisista sain luettua 8 tai 9, ihan hyvin siis. Tuosta sinun pinostasi Katedraali on minunkin hyllynlämmittäjiäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AIka harvassa taitaa olla ne, jotka onnistuvat lukemaan 12/12. Olen aloittanut Katedraalin aikaisemminkin, mutta silloin iski sen kirjoitustavasta jonkinasteinen klaustrofobia. Sen jälkeen olen lukenut Taskisen Lapset ja luulen, että jotain Taskisen kirjojen vastaanottavuutta mussa avautui Lasten myötä, joten odotan jännityksellä, miltä Katedraali tuntuu, kun aloitan sen toisen kerran.

      Poista
  6. Viime vuonna kasasin hyllynlämmittäjät sen mukaan, mikä on odotellut pisimpään ja mitä olisi jo pitänyt lukea. En lukenut yhtään kirjaa. Tänä vuonna lähdin siitä lähtökohdasta, että kerään kirjoja jotka oikeasti haluaisin lukea pian, mutta jotka jostain syystä ne ovat jääneet odottelemaan. Helpoimpia tapauksia pinostani ovat varmasti Tove Janssonin Kunniallinen petkuttaja ja Neil Gaimanin Norse Mythology, haastavimpia taas Miki Liukkosen O ja Patrick Rothfussin The Name of the Wind. Katsotaan miten käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole ollut kauheesti mitään periaatteita, miten kasani kasaan, mutta tänä vuonna minäkin yritin edes hieman miettiä sitä puolta, että onko realistisia mahdollisuuksia lukea valitsemani kirjat. O:n olen joskus aloittanut, mutta reilun 100 sivun jälkeen kyllästyin siihen ja jätin kesken. Paksut kirjat on mulle aina ihan erityinen haaste.

      Poista
  7. Olen lukenut listaltasi vain Syyllisyyden. Muistan pitäneeni siitä. Se oli myös melko nopealukuinen, tai olisi ollut, jos en olisi niin monesti jäänyt miettimään totuudenmukaisuutta / sen tunnetta / vastaavien tapahtumien todennäköisyyttä ja ihmisyyttä noin yleensäkin. :D

    Tulin tietoiseksi tästä haasteesta ensimmäisen kerran vuodentakaisesta postauksestasi. Ajatus kutkutti jo silloin, mutta erittäin laiskana muuttolaatikoiden availijana löytyi tekosyy idean kuoppaamiseen. Nyt tein ennen vuodenvaihdetta inventaariota oman hyllyni lukemattomista, joten voisin saman tien ottaa haasteen vastaan ihan vain omaksi huvikseni. Kiitos lukuinspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyllisyyden olen joskus pelastanut kirjaston poistomyynnistä ja kirjailija nousi esiin Aapo Junkolan Lintujen aika -postauksen kommenteissa. Sain siitä hyvän kimmokkeen ottaa tämän kirjan mukaan haasteeseen ja samalla ajattelin, että otan myös jonkun etukäteen arvioiden vähän nopeampilukuisemmankin teoksen haasteeseen. Tosin voi hyvin käydä niin, että itsekin jumitun pohtimaan mainitsemiasi asioista.

      Tämä on minusta yksi parhaista haasteista siinä mielessä, että en onnistu ottamaan tästä yhtään mitään stressiä. Tähän mennessä en ole vielä onnistunut tosiaan kaikkia valitsemaani 12 kirjaa vuoden aikana lukemaan, mutta aina jokunen kirja on joutunut luopumaan hyllynlämmittäjän statuksestaan. Kiva, että sinäkin olet tässä mukana.

      Poista
  8. En tänä vuonna lähtenyt tähän haasteeseen mukaan, kun rajasin varsinaiset haasteeni vain Helmet-haasteeseen, mutta tarkoitus olisi kuitenkin lukea mahdollisimman paljon oman hyllyn kirjoja vuoden aikana. Toivottavasti onnistuu eikä kirjasto houkuttele liikaa!

    Sinun hyllynlämmittäjistäsi olen erityisen kiinnostunut Nell Zinkin tuotannosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on aina tavoitteena - alleviivaan tavoitteena - lukea oman hyllyn kirjoja, mutta ihan liian usein kirjastonkirjat vievät voiton. Olen myös yrittänyt sellaista rajausta, että en ostaisi uusia kirjoja ennen kuin edelliset ostetut on luettu. Tämä nyt pätee viime aikaisiin hankintoihin ja niiden päälle on mahdoton määrä jo aiemmin ostettuja.

      Zink kuumottaa muakin. Jospa tänä vuonna olisi sen vuoro. 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä