Siirry pääsisältöön

Joni Pyysalo: Ostetaan myydään


M.A. Numminen vai Agit Prop?

Joni Pyysalon Ostetaan myydään on runokokoelma, joka on paikoin kuin tehty laulettavaksi ääneen.

Pohtiessani kuka parhaiten sopisi Pyysalon runojen laulajaksi vahvimmiksi vaihtoehdoiksi muodostuivat M.A. Numminen ja Agit Prop. Tämä ei ole mikään passivinen teksti, joten nyt on sun vuoro. Havainnollista runojen laulullisia elementtejä seuraavien sitaattien avulla

älä unohda niitä joiden on siedettävä loputtomasti, älä niitä joiden on vain kestettävä, älä unohda niitä jotka vangitaan, älä niitä joita kidutetaan, älä niitä jotka tapetaan 
[...] 
älä usko valmiita oppeja, älä anna myydä itsellesi mitä et halua, älä myy itseäsi, älä anna kertoa mikä on omaksi parhaaksesi 
[...] 
älä allekirjoita lukematta, älä työnnä naulaa pistorasiaan, älä istu hellalla, älä täytä näkymättömiä kaavakkeita


*

Pyysalo on nimennyt kokoelmansa käyttörunoelmaksi, mikä onkin osuvaa, sillä kyseessä on eräänlainen runouden puuhakirja, jossa lukija pääsee vastaamaan monivalintatehtäviin ja mm. korjaamaan toimimattoman runon ongelmia.

Runot on varustettu alaviitteillä, joilla on erilaisia tarkoituksia, joista perimmäisiä en väitä tietäväni. Alaviitteet korostavat, kyseenalaistavat, tukevat, käyvät dialogia Pyysalon runojen kanssa. Niissä on läsnä varsin kirjava joukko, josta löytyy niin James Bond, Ice-T, liuta runoilijoita kuin kaikenkarvaista sakkia.

Pyysalon runoja tarkastellessa on hyvä myös pitää mielessä kokoelman motto, joka on lainaus Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemästä laulusta Juokse sinä humma. Ei tosin siitä kohdasta, joka on oma lempikohtani, joka on se kohta, joka menee näin: voi kuinka pieninä palasina onkaan sun leipäsi maailmalla.

Maailman isommat ja pienemmät palaset ovat tukevasti läsnä Pyysalon kokoelmassa. Usein ostetaan ja yhtä usein myydään. Kaupat ovat kannattavia tai sitten eivät.

Pyysalo osaa olla myös varsin hauska ja toisinaan hän tekee sen sillä tapaa ilkikurisella tavalla, johon voi törmätä esimerkiksi Harry Salmenniemen novelleissa tai Gertrude Steinin Herkissä napeissa.

Goethe ei juontanut televisiovisailuja. 
[...] 
0 % ämpäreistä haluaa olla kala. 
[...] 
Mikseivät puut kurista meitä kun nukumme

Hyvän absurdin tavoin Pyysalon runot saavat kiinnittämään huomiota asioihin, joita ei yleensä tule ajatelleeksi. Tämän voisi sanoa hienommin niin, että Pyysalon runoilla on tajuntaa laajentava vaikutus.

*

Ostetaan myydään irrottaa lukijansa ymmärtämisen pakosta. Se on helpottavaa. Sen yhteyteen tekisi mieli liittää sana vapaus ja kirjoittaa se fontilla, joka estää vapauden olemuksen pohtimisen. Lisätä vielä varmuuden vuoksi kyltti: J.-P. Sartrelta pääsy kielletty.

Teoksen lopusta löytyy erinäisiä liitteitä, joista liite 6 on nimeltään Lapset kysyvät. Mainitsen sen tässä siksi, että monet Pyysalon runojen herkullisuuksista ovat läheistä sukua lasten esittämille kysymyksille. Koska olen aikuinen en voi kysyä kuin lapsi, joka kysyy "Onko jääkaapissa koskaan kesä?"

Tai voin. Voin siinä mielessä, että kysymistäni ei voi kukaan varsinaisesti estää. On ihan mahdollista, että menisin vaikka lähimpään Alepaan ja kysyisin jokaiselta asiakkaalta, että onko jääkaapissa koskaan kesä?

Mitä ajattelet, että tuosta kyselemisestä seuraisi?

Voisitko sinä kuvitella, että menisit Alepaan kysymään tuota kysymystä?

*

Pyysalon runot saavat toivomaan, että aikuinen voisi olla joissakin jutuissa enemmän lapsen kaltainen, vaikka ei olisikaan runoilija. Että voisimme hämmästellä enemmän ja ottaa asioita vähemmän annettuina ja sellaisina kuin ne nyt vaan ovat ja ovat aina olleet ja niiden kuuluu olla silloin, kun aikuisesta ihmisestä on kysymys.

Ostetaan myydään sisältää paikoin vahvaa yhteiskuntakritiikkiä, joka muistuttaa siitä, että toisinkin voisi olla, mutta me pässit olemme päästäneet asiat siihen pisteeseen, missä ne nyt ovat. Toisinkin voisi olla.



Joni Pyysalo: Ostetaan myydään. Käyttörunoelma
80 sivua (joista viimeinen musta sivu lähti lukiessa irti. anteeksi kirjasto)
WSOY (2013)






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip