Rachel Cuskin kirjoja ei lueta, vaan niihin mennään matkalle epävarmana siitä, onko itsellä kaikki tarpeellinen mukana. Mennään uuteen paikkaan tekemään havaintoja, jotka omassa arkiympäristössä ovat usein salattuja tai ainakin vaikeasti tavoitettavia.
Mennään alttiina. Valmiina tulemaan muutetuiksi. Mennään kuin tunneliin tai luolaan, jonka seiniltä heijastuu odottamattomia.
Romaanissa Parade on monta henkilöä, joita kutsutaan nimellä G. Ehkä kyse on viittauksesta neroon, Geniukseen. Ehkä ei. Ei lyödä lukkoon. Annetaan
leijua.
On G., joka saadakseen selkoa asemastaan historiallisessa ajassa ja paikassa alkaa maalata ylösalaisin. Tekniikka, jonka avulla G:n vaimo uskoo miehensä tavoittavan naisten tilanteen (female condition). G. ei ole suopea naisia kohtaan. Hän pitää mahdottomana, että naiset voisivat olla taiteilijoita ja hänen naisvihansa manifestoituu hänen vaimostaan maalaamissaan alastonkuvissa. Ja miten ollakaan, kun hän kuvaa vaimonsa rumana, tulee teoksesta suuri menestys.
Vaimo on suuren taiteilija G.n väline. Vaimo muusailee miestään halukkaasti, sillä hän kokee sen paitsi keinoksi taata miehensä menestys, myös hänelle vaimona kuuluvana tehtävänä.
"The fact that she herself is imprisoned in the paintings is the unerring mark of his originality."
On naiskuvanveistäjä G., jonka näyttelyssä mies heittäytyy ylätasanteelta alas kuolemaansa.
On 1800-luvun lopun naistaiteilija G., joka maalasi nukkuvan aviomiehensä. Otti haltuun kuvaston, joka oli aiemmin miestaiteilijoiden yksinoikeudella paaluttamaa tonttia.
On musta miestaiteilija G., ihonvärinsä vuoksi samaan joukkoon naistaiteilijoiden kanssa kuuluva. Joukkoon, jossa marginaalisuudesta tulee identiteetti.
On miespuolinen elokuvaohjaaja-G., joka käyttää salanimeä, jotta hänen vanhempansa eivät voisi seurata hänen tekemisiään. On edellisen veli, joka tuo julkisuuteen kaiken henkilökohtaisen.
Teoksen nimi Parade viittaa G.-nimisten taiteilijoiden kavalkadiin. Kautta teoksen käsittelyn kohteena on sukupuoli, identiteettiin, taiteeseen ja taiteen tekemiseen liittyvät kysymykset. Cusk tarkastelee naisvihaa sekä miesten naisiin kohdistamana vihana että naisten sisäistämänä itsevihana.
Erityisen kiinnostava on Cuskin esiin nostama teema luomisen ja identiteetin välisestä suhteesta.
"Why was it impossible to create without identity?"
Mikä on identiteetin merkitys luomiselle ja voiko identiteetitön luominen olla ylipäätään mahdollista?
Cusk ei tee lukemista helpoksi, sillä kerronta siirtyy yhdestä G:stä toiseen G:hen varsin huomaamattomasti. Usein siirtymän aluksi on haasteellista hahmottaa, kenestä G:stä on kyse. Tämä on tietenkin tarkoituksellista ja todentaa sitaatissa mainittua kysymystä tekijän ja hänen identiteettinsä välisestä suhteesta ja ulottaa sen lukijaan.
Missä määrin romaanihenkilön ja tekijän identiteetti vaikuttavat teoksen arvottamiseen ja tulkintaan?
Luettu hahmottuu eri tavalla sen mukaan, mitä kerronnan kohteena olevasta tekijästä tiedetään. Tekijän identiteetti on konteksti, jonka luomasta kehyksestä käsin kerrottu ja katsottu otetaan vastaan, ja jonka kautta se saa merkityksiä.
Cusk irrottaa tekijän ja hänen identiteettinsä niin teoksen sisäisesti kuin haastamalla lukijan pohtimaan edellä mainittujen välistä yhteyttä tai sen puutetta laajemminkin. Onko ylipäänsä mahdollista tarkastella teosta ilman että se liitettäisiin tekijäänsä? Mikä on tekijän merkitys teoksen laatua tarkasteltaessa? Lepääkö teoksen merkityksellisyys itse teosta enemmän sen tekijässä?
En toisinaan ole voinut olla ollut tulematta siihen tulokseen, että tekijä on teoksen arvostukselle ja tulkinnalle - varsinkin nykymaailmassa - tärkeämpi kuin itse teos. Mietin Patti Smithin teosta M Train ja siinä olevia polaroid-valokuvia. Painettaisiinko näitä kuvia kirjaan, jos kuvien ottaja ei olisi Patti Smith? Lepääkö kuvien merkitys niiden ottajassa?
Parade on todella tiheä romaani. Siinä on kaikuja Cuskin aiemmista teoksista, mutta tässä romaanissa Cusk menee vielä syvemmälle. Erityisesti Cuskin tapa käsitellä identiteettiä niin (taiteilijan) sukupuoleen ja tekijyyteen kuin myös teoksen tulkintaan liittyvänä tuottaa valtavasti pohdittavaa ja takaa, että Parade ei lopu. Se haastaa lukijan asettumaan jonon jatkoksi vielä monta kertaa.
Parade on kaiken muun hyvän lisäksi oodi taiteelle.
"Art is the pact of individuals denying the society the last word."
Rachel Cusk: Parade
198 sivua
Faber (2024)
Kommentit
Lähetä kommentti